Norjalaisen Vigdis Hjorthin (s. 1959) kirjoittajanlaatuun on tutustuttu jo aiemmin, kun luettiin hänen edellinen suomennettu kirjansa Perintötekijät (KT 17.06.2020). Nyt luettavaksi ilmaantui teos Onko äiti kuollut (Er mor død). Molemmat kirjat on suomentanut Katriina Huttunen.
Minäkertoja, kuvataitelija, on lähtenyt kotimaastaan maailmalle lähes kolmekymmentä vuotta sitten ja jättänyt taakseen tuoreen avioliittonsa ja perheensä löydettyään äkkiseltään uuden kumppanin ja muutettuaan tämän luokse meren taakse, mikä kaikki on järkyttänyt perheen muita jäseniä. Lisäksi hän on työkseen maalannut tauluja, joita perhe on pitänyt loukkaavina, ja jättänyt myös tulematta kotimaahansa isän sairastuttua ja kuoltua.
”Heidän mielestään se oli hirveää, heidän mielestään olin hirveä, heidän mielestään oli hirveää että lähdin, häpäisin heidät, en tullut isän hautajaisiin, mutta minulle se hirveä oli tapahtunut jo kauan aikaisemmin.”
Nyt kertoja on puolisonsa kuoleman jälkeen palannut takaisin kotimaahansa, kun taidegalleria pyytää häntä pitämään siellä retrospektiivisen näyttelyn. Hän haluaisi lähestyä äitiä ja sisarta uudelleen, mutta haluavatkohan he? Kuin lankakerää kertoja kerii auki tapahtumia lapsuudestaan ja nuoruudestaan, isän ja äidin välisestä suhteesta ja suhteesta sisareen, joka on ottanut toisenlaisen näkökulman perheeseen ja äitiin kuin tämä maailmalta kotiin palannut tytär. Onko jotain vielä korjattavissa ja mitä se kaikilta vaatii, tuntuu teos kysyvän lukijaltakin.
