Olof Lagercrantzista
Olof Lagercrantzista puhuttiin Kirjatimpurissa 22. huhtikuuta tänä vuonna samassa yhteydessä, kun oli kyse ruotsalaisen Alex Schulmanin kirjoittamasta romaanista Polta nämä kirjeet, joka kertoi Schulmanin isovanhempien avioliitosta ja sitä varjostaneesta triangelidraamasta isoäidin ja Lagercrantzin ihastuttua syvästi toisiinsa.
Ruotsalainen Olof Lagercrantz (1911-2002) oli ammatiltaan toimittaja, monipuolinen kulttuuripersoona ja runoilija, jolta on ilmestynyt neljä runokokoelmaa: Den döda fågeln, Den enda sommaren, Dikter från mossen ja Linjer. Koska runoilijan isä oli osakkaana turveyhtiössä, perhe joutui asumaan suon tuntumassa ja siksi lapsuuden suomaisemalla oli suuri merkitys runoilijalle. Sairastuttuaan nuorena vakavasti hän päätyi hankkimaan itselleen kirjallisuuteen liittyvän ammatin. Lagercrantzin oheisten kokoelmien esittelyn ja runojen suomennokset on tehnyt Teuvo Littunen.
Kesäiltana suolla
Laskeutuu yö ylle tumman maan. / Mättäikkö usvaan jo vajoo. / Ruovikkoon sorsa käy nukkumaan / ja loistaen oksat hajoo. / Huuhkajat kuovin heräämään saa, / se tepastaa, kaulaansa ojentaa / suunnaten nokkansa kuuhun.
Vielä on lämmin ja lempeä maa / mutta kylmänä taivas kaartuu / hiustesi ylle ja niskasi taa, / pian kätesi ruohikkoon huurtuu, / ja niin kuin yöllinen eläin tuo / tikittää ranteessas, / aikaa juo / kello ikuisen kyltymätön.
Kello elon tai kuolon, tunnit se vie. / Kohta järvet taas tyhjyyttään päilyy. / Kuoveja kutsuu jo etelän tie, / enää kukinnot ohdakkeen säilyy. / Vielä syksyllä pysytkö lähelläin, / sinä muukalainen, rakas ystäväin, / joka hengität vierellä hiljaa?
Olof Lagercrantz, Kesäiltana suolla, Sommarkväll på mossen
