Tulilintu on paitsi Igor Stravinskyn säveltämä baletti, myös Tuomi Kariniemen kirjoittama esikoisromaani, jonka läpäisevänä juonena on kahden toisilleen melko vastakkaisen luonteen omaavan ihmisen parisuhde. Pasi on antropologi, joka on valinnut viipyilevän ammattinsa osin vastalauseena isänsä liiallisille vaatimuksille, Maarit taas liike-elämään suuntautunut uraohjus, jolle sukupuoli ei koskaan ole asettanut esteitä edetä työelämässä.
Työnään yliopistolla Pasi on alkanut tutkia hikikomoreita, japanilaisia nuoria aikuisia, jotka eivät halua poistua kotoaan eivätkä tavata ketään. He asuvat tavallisesti vanhempiensa ylläpitämänä lapsuudenkotinsa yhdessä huoneessa yksinään sieltä poistumatta, ja elävät omassa internetin ja pelien maailmassaan. Perhe yleensä häpeää tällaista tilannetta, mutta siitä ei mielellään puhuta ylläpidon edelleen jatkuessa.
Romaani elää Pasin ja Maaritin minä-kertojan energialla, samalla kun hikikomori-hahmoihin tutustuminen avaa omalla tavallaan rinnakkaistodellisuutta kuvaten läheisten ihmisten - kulttuurista riippumatta - kyvyttömyyttä nähdä perheenjäsentensä sisäistä maailmaa. Pasin yksinkertaisen ja mutkattoman elämän toive verrattuna Maaritin työelämän triumfeihin kriisiyttää parisuhteen, ja kumpikin valitsee pakotiensä tästä tilanteesta omalla tavallaan. Löytyykö yhteinen sävel vielä jostain?
