Viipuri, parhaiten säilynyt suomalaisten rakentama kaupunki, kuten kirjan kirjoittaja lukemisen taustaksi toteaa, on ollut monen suomalaisen suosima matkakohde eikä vähiten siellä sijaitsevan Monrepos’n puiston menneen loiston vuoksi. Viipuriin on rakennettu jo Suomen autonomian ajalla huomattava määrä suomalaisten suunnittelemia merkittäviä liike- ja hallintorakennuksia, jotka seisovat siellä vieläkin ajan raunioittavaa kättä uhmaamassa. Tämäkin käy ilmi tästä mielenkiintoisesta Viipurin rakennustaidetta ja elävästi kerrottua historiaa käsittelevästä Lasse Erolan kirjoittamasta pienestä oppaasta Viipuri – opas suomalaisille.
Teos esittelee kuvin ja tekstein 50 kiinnostavaa nähtävyyttä Viipurista, jonka vanha rakennuskanta säilyi osin siis sen vuoksi, että sille ei tehty mitään - tosin siitä ei myöskään pidetty huolta, joten rakennukset pääsivät pahasti rapistumaan. Jokaisen esitellyn rakennuksen kohdalla on myös kerrottu sen suunnitellut arkkitehti, ikä ja rakennuttaja, ja ne tiedot ovat kulttuurihistoriaa. Kirjallisuuden kannalta muistettavaa on toki myös se, että Mikael Agricola haudattiin Viipuriin hänen menehdyttyään paluumatkallaan Moskovan rauhanneuvotteluista. Hautaa ei kylläkään ole löydetty.
Vaikka pyöreen tornin hämärään, pöytään niin hilpeään, kuten Juha Vainio aikoinaan laulussaan asian ilmaisi, ei juuri nyt taida olla asiaa, niin pienestä viikonloppumatkasta tämäkin opus hyvin käy. Hyvä idea on sekin, että kirjan etu- ja takakannessa on Viipurin keskustan kartta ja luettelossa Viipurin katujen nimet vuonna 1939 ja nykyiset venäjänkieliset nimet ja päinvastoin niin, että matkalle mennessään voisi tietää, millä suomenkielisellä kadulla nyt seisoisi, jos eläisi vaikka 1930-luvulla Suomen toiseksi suurimmassa ja kansainvälisessä kaupungissa.
