Heikki Willamon Metsä minussa – valokuva- ja esseeteos on päivään erityisen hyvin sopivaa katseltavaa ja luettavaa, kun tänään vietetään maailman ylikulutuspäivää tämän vuoden osalta. Päivä on merkki siitä, että tälle vuodelle arvioidut, laskennalliset ja uusiutuvat luonnonvarat on siis käytetty loppuun. Viime vuoden osalta tämä todellisuuteen heräämisen päivä oli pandemian ansiosta vasta elokuun loppupuolella.
Willamo on kuvannut kymmeniä vuosia eteläsuomalaisia metsiä ja niiden kasvi- ja eläinlajistoa. Monet ihan uskomattoman hienoista valokuvista ovat metsien suojelun puolesta myös salaviisaita. Vai mitä muuta voisi ajatella kuvista, joissa lähikuvassa on petolintu, jonka silmästä näkyy heijastuksena taustalla oleva hakkuuaukio? Teos ottaa kaunokirjallisesti kantaa suojelumetsien lisäämisen puolesta ja osa kirjan tuotosta lahjoitetaankin Luonnonperintösäätiölle tätä tarkoitusta varten. Kirjoittaja toteaakin:
”Olemme kulkeneet pitkän tien pois metsästä, pois elämän rikkaudesta ja monimuotoisuuden kirjosta, yhä uudet metsälajit päätyvät uhanalaisten listalle. Olemme rajalla, mutta kaikki on vielä omissa käsissämme. Me voimme lisätä suojelumetsien määrää ja kokoa, luoda ketjuja ja verkostoja, joiden turvin metsälajisto voi elää ja hengittää. Me voimme viedä elämää suojelevaa ajattelua myös talousmetsien puolelle, nähdä maailma ihmisen halujen ja tarpeiden ulkopuolella ja sovittaa elintapamme sen mukaiseksi. Meillä on siihen varaa.”
