Etäällä pohjan mailla
hylätty järvi on,
sen nimeä saaret vailla,
ja ranta alaston.
Hein'ajalla sen sulaa jää,
kun kesä Lappiin kiirehtää;
mut syyskuun yö sen aallot
taas jälleen jäädyttää.
Kuvastuu vuoret illoin
sen kalvoon sinervään,
ja lappalainen silloin
käy kalaa pyytämään.
Siell' uipi sorsa suruton,
ja peuralaumat rannall´ on,
ja taajat sääskiparvet
pimentää auringon.
Mies Lapin kerran tahtoi
sen tulla tuntemaan,
kuin syvä olla mahtoi
tuo järvi Turjan maan.
Köys' katkes, laulu kuultihin:
"Niin syvä oon kuin pitkäkin!"
Sen koommin mittaamatta
on järvi Inarin.
Oi, järvi pohjolassa,
sä köyhämaineinen,
ei toista maailmassa
sun laistas, poloinen;
siell' lymyss' olet vuoriston
hylätty, halpa, arvoton,
ja lyhyet on kesäs
ja talves pitkät on.
sanat Zacharias Topelius, sävel Evert Suonio
