Hyeenan päivät

Hyeenan päivät on Saara Turusen (s. 1981) uusin teos. Romaanin kertoja on nainen, jolla on mieluinen ammatti, läheisiä ihmissuhteita ja asiat mallillaan. Kertojalta kuitenkin puuttuu jotain, mitä hän ei aiemmin ollut kokenut omalle elämälle erityisen merkittäväksi, mutta joka on yllättäen alkanut jatkuvasti vaivata. Aika kuluu eikä tämän kokemuksen saamista voi loputtomasti siirtää. Haasteita aiheuttavat myös pitkät välimatkat tärkeisiin ihmisiin.

Askel askeleelta teoksen kertojan ja hänen kumppaninsa haaveen toteutuminen etenee. Miten tämä uusi elämäntilanne vaikuttaa työhön ja miten se muuttaa omaa arkea ja läheisten suhtautumista, on seuraava positiivinen haaste.

Peiliin vilkaisua?

Raija Pohjamon teoksessa Winnicottin näkemyksistä tunne-elämän varhaisvaiheista tarkastellaan Winnicottin artikkeleita ja niistä tehtyjä tulkintoja. Mukana on myös kolme Pohjamon valmistamaa esseetä Winnicottiin liittyen.

Donald Woods Winnicott (1896–1971), englantilainen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko, tunnetaan lapsen varhaisen tunne-elämän tutkijana, joka uudisti myös psykoanalyysin teoriaa. Winnicottia on pidetty Sigmund Freudin jälkeen toiseksi merkittävämpänä henkilönä psykoanalyysin yhteydessä.

Winnicott tähdentää, että ihmisen ensimmäiset vuodet elävät ja vaikuttavat jokaisessa yksilössä perustavanlaatuisesti koko elämän ajan. Hän korostaa varhaisen hoivan kokonaisvaltaista merkitystä lapsen kehityksessä. Hänen näkemyksessään äiti on joku sellainen henkilö - vaikka isä, joka ottaa eniten vastuuta vauvasta elämän alusta alkaen. Äidillä on toivon mukaan kykyä asettua kannattelemaan vauvaa, ottamaan vastaan vauvan reaktioita, palauttamaan ne kypsästi takaisin ja hoivaamaan lasta niin, että lapsi pääsee kehittymään suotuisasti. Winnicottilta ovat peräisin esimerkiksi käsitteet riittävän hyvä äiti ja siirtymäobjekti, joita aiheen yhteydessä usein siteerataan, puhutaan myös riittävän hyvästä ympäristöstä, jossa haasteet eivät ylitä kestokykyä.

Pohjamon kirjan ansio erityisesti on sen selkeäsanaisuus ja konkreettiset esimerkit, niin että Winnicottin näkemykset tulevat hyvin ymmärrettyiksi. Raija Pohjamo on yhdessä Maarit Veikkolaisen kanssa kirjoittanut myös lapsuuden varhaisvaiheita käsittelevän teoksen Tunteiden syvät vedet.

Pukuhistoriaa ja taidetta Villa Gyllenbergin kevään näyttelyssä

Schjerfbeck ja muoti – taidetta ja pukuhistoriaa 1880–1950 - näyttely Villa Gyllenbergissä esittelee esimerkiksi Helen Schjerfbeckin ((1862–1946), Albert Edelfeltin (1854–1905), Gunnar Berndtsonin (1854–1895) ja monien muidenkin taiteilijoiden kiinnostusta muodin maailmaan. Nähtävänä on myös kolmisenkymmentä pukua eri aikakausilta ja eri käyttötarkoituksiin sekä pukuhistoriaa.

Näyttely on järjestetty osana Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön 75-vuotisjuhlavuotta. Se on avoinna 14.2.–9.6.2024 välisen ajan.

Pukuloistoa menneiltä ajoilta, kuva: Kirjatimpuri

Gummerus–Ehrström, Olga (1876–1938): Luonnos Haus Molchowin lasimaalauksiin, n. 1906

Kesämökillä tapahtuu

Helmi Kekkosen (s. 1982) uusin romaani Liv! kertoo parikymppisestä Liviasta, joka pitkästyy äitinsä, kahden vanhemman sisarensa ja vanhimman sisaren pojan seurassa perheen kesämökillä. Perheen isä asuu Ruotsissa uuden ihastuksensa luona, mutta on silti mukana perheen naisten puheissa. Tyttäret tietävät isän uudet kuviot jo, mutta avioliittokriisiään poteva äiti ei.

Yllättäen Liv tapaa rantakalliolla tuntemattomaan, häntä vanhemman miehen, joka houkuttelee Livin myöhempään tapaamiseen. Tarina etenee tapaamisen odotuksessa kesähuvilassa, jossa palataan myös perheen menneisiin ristiriitoihin. Sisarten vaikeudet ihmissuhteissa, äidin kokema kriisi ja loman loppuminen aiheuttavat hankausta henkilöiden kesken. Lähtiessään illan tapaamiseen Liv ei tule kertoneeksi kenellekään, minne on menossa.

Tapaaminen miehen kanssa ei suju niiden mukavien odotusten mukaan, mitä Livillä siitä on. Kirjan nimi Liv! pitää sisällään useita eri merkityksiä ja tuntuu liittyvän jokaiseen romaanissa esiintyvään henkilöön. Ihmisen pitäisi elämänsä eri vaiheissa uskaltaa elää ja hankkia kokemuksia, mutta niiden seuraukset saattavat olla arvaamattomia ja kauaskantoisia ja osavastuun kantajat voivat olla jo kaukana muualla. Omankin toiminnan vaikutusta itseen ja läheisiin pitäisi kyetä arvioimaan, olipa minkä ikäinen tahansa, voi rivien välistä lukea niin halutessaan.

Kirjan ja ruusun päivä 23.4.

Tänään, kirjan ja ruusun päivänä, joka on myös kahden klassikon, Miguel de Cervantesin ja William Shakespearen kuolinpäivä, juhlitaan kirjaa, kirjojen lukijoita ja myös kirjojen tekijänoikeuksia.

Tänä vuonna on avautumassa kuntien yhteinen valtakunnallinen e-kirjasto, yhden luukun kirjasto, josta voi lainata vapaasti e-aineistoa ja äänikirjoja ja lukea lehtiä riippumatta siitä, millä paikkakunnalla tai missä päin Suomea asuu. Kunnat liittyvät e-kirjastoon omien aikataulujensa mukaan tämän vuoden ja ensi vuoden aikana.

kuva: Kirjatimpuri

Martta Wendelin

Päivi Ahdeoja-Määtän kirjoittama elämäkerta Kultahiekkaa ihmisten poluille – Martta Wendelinin elämä kertoo taiteilija Martta Wendelinin (1893–1986) elämästä sanoin ja runsain kuvin. Monille Wendelin on tuttu esimerkiksi vanhojen Kotilieden kansien ja herttaisten postikorttien kuvittajana, ja hän omistautui intohimoisesti työlleen taiteen parissa.

Siitä, että tätä monipuolista taiteilijaa ei ole unohdettu, kertoo se, että Martta Wendelin Seura Tuusulassa pitää yllä taiteilijan arvokasta elämäntyötä. Tuusulaan valmistui myös vuonna 2022 Martta Wendelin -päiväkoti, joka palkittiin arkkitehtuurin Finlandia-palkinnolla vuonna 2023.

Ystävyyden oppimäärä

Eletään vuotta 1942 Tora e Piccillin kylässä Italiassa. Davidella, kylässä sijaitsevan sikalan omistajan pojalla, on jalassaan vamma, jonka vuoksi hän ontuu. Isä, aatteiltaan Mussolinin kannattaja, on sitä mieltä, että Davide ei tarvitse koulutusta, koska hän tulee perimään ammattinsa isältään. Kylässä asuva hieman Davidea vanhempi lukutaitoinen Terese kuitenkin opettaa Davidelle kirjaimia ja numeroita, ja kertoo hänelle lähtevänsä kylästä heti, kun siihen kykenee.

Kun kylään Mussolinin määräyksestä lähetetään Napolista juutalaisia osallistumaan maatöihin, kylän elämä menee sekaisin. Tulijoiden joukossa on nuori ja kaunis Nicolas ja hänen isänsä, jotka Davide huomaa heti. Hän oivaltaa pian, että heidän elämässään on jotain sellaista, mistä hänkin on uneksinut.

Davide ja Nicolas tutustuvat, ja pian Teresekin on mukana heidän salaisessa ystäväpiirissään. Ystävyyteen kuuluu monenlaisia asioita ja tunteita, eivätkä ne kaikki ole pelkästään mukavia. Näitä ystävyyden tasoja elämän eri vaiheissa teoksessa hienosti kuvataan.

Ystävyyden oppimäärän (Il ladro di quaderni) on kirjoittanut Napolissa syntynyt Gianni Solla (s. 1974) ja sen on suomentanut Helinä Kangas.

Didrichsenin taidemuseon kevään näyttely

Taide muuttuvassa maassa -näyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa tänä keväänä on valikoima taidetta Nordean Taidesäätiön kokoelmista. Esillä on suomalaista kansankuvausta, maisemia ja 1800- ja 1900-lukujen taiteen tyylisuuntia.

Näyttely on avoinna 10.2.–26.5.2024 välisen ajan.

Gallen-Kallela, Akseli (1865–1931): Purren valitus, 1907, kuva: Kt

Ekman Robert W. (1808–1873): Sunnuntaiaamu talonpoikaistuvassa, 1857, kuva: Kt

Hiekalle rakennettua

Jukka Viikilän (s. 1973) kolmas romaani Hiekkalinnat kertoo naisesta, joka on muuttanut Helsingistä Pärnuun. Hän on perinyt sieltä isänsä talon, jonka puolikasta hän asuu ja jossa hän kirjoittaa romaania. Nainen tapaa Pärnussa suomalaisen miehen, Juhanin, jonka kanssa aloittaa suhteen. Miehellä on perhe Helsingissä, mutta hän viettää paljon aikaa Pärnussa, koska hän rakentaa sinne taloa.

Nainen kirjoittaa koko ajan, myös tästä parhaillaan elämästään suhteesta, sen fyysisyydestä ja henkisestä tilasta. Nainen arvelee, että hänellä ei ole mahdollisuuksia miehen suhteen - ei ehkä haluakaan, mutta toisaalta hän tuntuu sijoittavan suhteeseen voimiaan niin, että tuntuu. Kirjoittaessaan hän otsikoi kuitenkin koko ajan joitakin asioita myöhempää varten, ikään kuin suhteen loppua, mutta mahdollisesti myös tulevia töitään ajatellen. Kirjoittamalla hän muistaa yllättäen pieniä asioita, joita oli jo ehtinyt unohtaa; niistähän elämä koostuu.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä jäljellä ovat ainakin muistot. Hiekkalinnat meri on jo lukemattomat kerrat huuhtonut jäljettömiin.

Pipuna-kirjat ja lapsen kehoitsetunto

Raisa Cacciatoren ja Susanne Ingman-Fribergin kirjoittama Pipunan ikioma napa kertoo Pipuna-nimisestä tytöstä ja hänen uusista kavereistaan kesäkerhossa. Lapset käyvät metsäretkellä ja uimassa ja oppivat siinä ohessa arvostamaan omaa kehoaan ja sen suojelua. Kirjan lopussa on aikuisille tarkoitettu tiedollinen osuus kehotunteesta ja kehon suojauksen säännöistä.

Pipunan vessarauha on Raisa Cacciatoren, Susanne Ingman-Fribergin ja Henriikka Kangaskosken kertomus Pipunasta ja hänen kerhokavereistaan, nyt aiheena on vessassa käyminen ja siihen liittyvät asiat ja tavat. Myös tämän kirjan lopussa on aikuisille tarkoitettu tietopaketti lapsen kehoitsetunnon vahvistamiseksi.

Molemmat kirjat ovat selkokirjoja ja niiden eläväinen kuvitus on Osmo Pennan tekemä.

Pitkä ikävä

Örön saari kuului viime vuosisadan alussa Venäjän sotilasalueeseen. Saaren linnoitustyömaalla työskenteli vuonna 1916 vasta avioitunut Juho, joka hankki siellä rahaa kodin saamiseksi itselleen ja vaimolleen Annalle, jonka hän oli ottanut mukaansa saareen.

Inga on miehensä Antin kanssa matkustanut Örön saarelle viikonlopuksi. Antti on ollut siellä armeija-aikanaan ja Ingaa kiinnostaa Örössä suvussaan vaietun Annan tarina. Näiden kahden parin tarinat risteävät Katja Kaukosen (s. 1968) romaanissa Pitkä ikävä.

”Tuolla jossakin sinäkin kuljet yhäti vailla vastauksia, aina vain etsit. Jos maltat pysähtyä, ymmärrät, että ei ole elämää ilman suunnatonta kaipausta. Se on ollut aina sinussa, ja siltä on turha kysellä mitään, maailman tuulet vievät vastaukset mukanaan.”

Paitsi että Pitkä ikävä on tie Örössä Lyhyen ikävän ohella, sen voi tulkita teoksen teemaksi; ihmisen unelmissa syvällä asuva toive siitä, että tulisi kohdatuksi omana itsenään. Lopulta yksinäisyyteen ja siihen, että aitoa kohtaamista ei ihmisten erilaisten kokemusten vuoksi välttämättä tapahdu, jotenkin tottuu ja alkaa kerätä hyväksynnän rippeitä muualta. Onko se ihmisen osa, aina etsiä jotakin ja kaivata jonnekin? Kuinka paljon etsintä ja kaipaus voivat siirtyä sukupolvesta toiselle, teos kysyy.

Pitkä ikävä on Kaukosen romaanitrilogian kolmas osa. Muut ovat Kohina (2014) ja Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (2020).

Marijan rakkaus

Minä-kertoja, yksinäiseksi itsensä kokeva nuori mies tapaa Prahassa vuonna 1996 sarajevolaisen Marijan ja rakastuu. Pari viettää unohtumattomat kaksi viikkoa kaupungissa ja mies on jo valmis sitoutumaan Marijaan loppuelämäkseen, mutta nainen katoaa yllättäen mitään ilmoittamatta.

Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin mies kohtaa naisen uudelleen Triesten juna-asemalla. Mies, kirjailija, yrittää saada uuden romaaninsa alulle. Hän päättää matkustaa Triestestä Roomaan, kun kirjan aloittamisesta ei ala tulla mitään. Nainenkin, taidehistorioitsija, on matkalla sinne. Hänellä on ammattinsa ansiosta runsaasti tietoa taiteesta.

Roomassa mies ja nainen joutuvat palaamaan menneeseen kokemukseen Prahassa, ja siihen, mitä silloin tapahtui. Miehelle selviää Marija aiemman lähdön syy, mutta hänessä elää edelleen toivo yhteydestä. Mikään ei kuitenkaan ole niin kuin ennen. Kumpikin heistä on muuttunut pitkän ajan kuluessa. Jos jotain syntyy, sen on synnyttävä uusien perustuksien varaan.

”Kohtaamisen mahdollisuus oli kulkenut mukanani yhtenä niistä langoista, jotka antoivat elämälleni merkityksen. Jos jotain asiaa ajatteli riittävän usein, tapahtuiko se lopulta?”, mies pohtii.

Joel Haahtelan pienoisromaanissa Marijan rakkaus pohditaan elämän tapahtumien sisäkkäisyyttä ja pieneltäkin näyttävien asioiden ja tapahtumien yllättävän merkityksellistä syvyyttä. Johonkin suurempaan uskomisen merkitys ihmisen elämää kannattelevana voimana tulee esiin tässäkin Haahtelan teoksessa.