Eivätpä olisi tainneet uskoa maalla kasvaneet sotien jälkeiset suuret ikäluokat ja 1950- ja vielä 1960-luvulla syntyneetkään silmiään, jos olisivat tienneet, että kun eletään vain noin 50 vuotta eteenpäin, niin kansa siellä ja täällä alkaa olla uusavutonta suhteessa omavaraisuuteen. No, eipä huolta, Maria Österåker auttaa meitä kaikkia palaamaan juurillemme kirjassaan Unelma omavaraisuudesta, Käytännön opas, jossa omavaraiseen talouteen liittyvät asiat kerrotaan juurta jaksain.
Omavaraisuus tässä kirjassa tarkoittaa kirjoittajan mukaan sitä, että ostetaan tai hankitaan enimmältään yksinkertaisia raaka-aineita, joita sitten jalostetaan itse. Esimerkkinä ovat vaikkapa rakennukset, joita on saatu lähes ilmaiseksi ja ne on sitten siirretty omalle tontille ja pykätty itselle mieluisiksi. Sitten perustetaan kasvimaa ja tietenkin säilytystilat kasvimaan tulevalle sadolle unohtamatta kunnon kompostia, joka sekin on välttämätön sekä kierrätyksen tehostamiseksi että mullan saamiseksi. On myös opiskeltava vuoroviljelyä ja paljon asioita maanparannuksesta ja tuholaistorjunnasta luonnonmukaisin keinoin. Jos on vielä niin onnekas, että omistaa metsää, niin voi mennä metsuriksi puita kaatamaan ja halkoja hakkaamaan; myös puiden järkevään pinoamiseen pitää kiinnittää huomiota.
Jos ollaan vielä edellisen jälkeen jotakuinkin hengissä, perustetaan sekä kasvihuone että hedelmä- ja marjapuutarha. Jos satoa tulee liikaa, laitetaan tien viereen koppa, jossa lukee: -Ole hyvä, ja se täyteen vaikkapa omenoita. Tarkistetaan kuitenkin, että koppa on valmiiksi virttynyt, ettei käy kuten lähinaapurille; joku vei kopan ja jätti omenat sikseen. Kaikki maasta, metsästä ja puista saatava sato korjataan talteen; säilömistä varten on vinkkejä joka lähtöön.
Jos jaksaa, voi perustaa myös mehiläisyhdyskunnan ja ruveta vuolemaan puuveitsellä hunajaa. Kotieläimiäkin on syytä olla, jos aikoo olla omavarainen. Hankitaan kanoja ja kukko, lampaita, vuohia, kalkkunoita, hanhia ja sikoja, myös lehmän hankkimista suositellaan. Omavaraistaloudessa on hyvä olla lehmän hermot. Jos on lampaita, niistä saadaan lampaanvillaa ja sitten voidaan värjäillä lankoja ja tehdä talvi-iltaisin puhdetöitä omien lampaiden villasta. Neuvotaan myös lampaan ja sian teurastaminen. Ja hyväksi lopuksi opastetaan, miten kotona voi valmistaa kosmetiikkaa ja kemikaaleja. Kalastukseen ja metsästykseen ei puututa, mutta niihin opastavia kirjoja ilmestyy kaiken aikaa jatkuvasti muutenkin. Omavaraisen talouden hyväksi ohjeeksi kirjan lopussa neuvotaan DIY:n (do it yourself) lisäksi ajattelemaan myös DIT:tä (do it together), eli naapuriapua puolin ja toisin, ettei ihan uuvahdeta omavaraisen elämän taakan alle.
Työteliäältä kuulostaa omavarainen elämä, kun on tottunut nykyajan helppoon kaupunkilaisen arkeen. Vaikka ei ihan juuri nyt muuttaisikaan maalle omavaraistalouteen, kirja tarjoaa monia hyviä vinkkejä elää ekologisemmin ja säästäväisemmin myös kaupunkioloissa. Kesämökkiläisellekin kirja antaa kiinnostavia ajattelun ja toiminnan aineksia. Ikänsä maaseudulla asuneille ja maasta ja metsästä elantonsa saaneille kirjan sisältö on tietenkin ihan peruskauraa.
