Kun joulu on

Kun joulu on

Kun maas ́ on hanki ja järvet jäässä / ja silmä sammunut auringon, / kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton, / käy lämmin henkäys talvisäässä, / kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista, / ei tunnu pakkaset tuikeat, / vain laulu kaikuvi lasten suista, / ja silmät riemusta hehkuvat, / ja liekit loistavat joulupuista, / kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä. / Hän lahjat antaa ja lahjat saa. / Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä / ne silmiin kalleina kangastaa. / Siks' mieli hellä on kristityllä, / kun joulu on, kun joulu on!

       sanat Alpo Noponen (1862–1927), sävel Otto Kotilainen (1868–1936)

kuva: Kirjatimpuri

No onkos tullut kesä

No onkos tullut kesä

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle, / ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille? / Ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, / pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan, / pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään / ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk' on mielissään, / ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk' on mielissään.

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen. / Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen, / oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.

  sanat: J.H. Erkko (1849–1906), suomalainen kansansävelmä

kuva: Kirjatimpuri

On hanget korkeat nietokset

On hanget korkeat, nietokset

On hanget korkeat, nietokset, / vaan joulu, joulu on meillä! / On kylmät paukkuvat pakkaset / ja tuimat Pohjolan tuuloset, / vaan joulu, joulu on meillä!

 Me taasen laulamme riemuiten, / kun joulu, joulu on meillä! / Se valtaa sielun ja sydämen / ja surun särkevi entisen, / mi kasvoi elämän teillä.

 Oi käykää, ystävät, laulamaan, / kun joulu, joulu on meillä! / Se tuttu ystävä vanhastaan, / on tänne poikennut matkoillaan / ja viipyy hetkisen meillä.

 Nyt tähtitarhoihin laulu soi, / kun joulu, joulu on meillä! / Nyt maasta taivaaseen päästä voi, / jos sydän nöyrä on lapsen, oi, / kun joulu, joulu on meillä!

 Oi, anna Jumala armoas, / kun joulu, joulu on meillä! / Ja kansaa suojaa sun voimallas, / meit' auta näkemään taivaitas, / kun joulu, joulu on meillä!

  sanat: Vilkku Joukahainen (1879–1929), sävel: Jean Sibelius (1865–1957), (Op.1 No. 5)

kuva: Kirjatimpuri

Voimasatuja aikuisille

Omaan, ehkä salattuunkin sisältöön johdatteleva etenkin näin joulun seutuun on terapiatyössä olevan Minna Katajamäen pieni kirjanen Voimasatuja aikuisille. Kirjoittaja toivoo esipuheessaan lukijansa pääsevän näiden satujen avulla kurkistamaan mahdollisesti jo etäälläkin olevaan itsen osaan.

Ote sadusta Peikon syli: “… Peikko ei montaa sanaa sanonut, oli vaan ja katsoi. Sipaisi rouhealla kämmenellään pojan hiuksia, kosketti olkapäähän lempeästi. JA TÄMÄ RIITTI. Tätä vailla poika oli ollut. Että joku näkisi hänen surunsa ja mielipahansa. …”

Kirjan herkkä ja kaunis kuvitus on Anna Häyrysen käsialaa.

Minna Katajamäki: Voimasatuja aikuisille, kuvitus: Anna Häyrynen

Matkustetaan Malman asemalle

”Kertomukset muuttuivat kaiken aikaa. Lapsuus eli, asiat ja esineet liikkuivat koko ajan, ehkä siitä juuri siksi oli tullut hänelle päähän pinttymä. Äiti oli ollut väärässä tulevaisuudenkin suhteen. Harrietista tuntui yhä useammin, ettei ollut mahdollista poiketa polulta, jolle hänet oli aikoinaan johdatettu. Hän oli ansassa niiden valintojen vuoksi, joita muut olivat tehneet hänen puolestaan, hänen tehtäväkseen jäi välittää myrkky seuraavalle sukupolvelle.”

Malman asema (Malma station) on ruotsalaisen Alex Schulmanin uusin suomennettu romaani. Malman asema on pysäkki, jonne kaikki kirjan henkilöt ovat junamatkalla; aviopari, isä tyttärensä kanssa ja aikuinen nainen. Asema on pieni ja mitätön, mutta seutu ja sinne tehtävä matka koskettavat syvästi kaikkien matkalaisten elämän kulkua.

Alex Schulmanilla on kirjoissaan kyky onnistua menemään lukijansa suojauksen alle ja pysäyttää. Vai miten voisi muuten kuvata sitä tunnelmaa, jota hänen kirjojensa lukeminen herättää; mieltä pitkän aikaa askarruttavia ajatuksia juuri luetusta ja sen suhteesta lukijaankin. Mikä on se Malman asema, jolle itse kukin mahtaa olla matkalla polvesta toiseen kulkevien traumojen mukana?

Alex Schulmanin aiemmista romaaneista Kirjatimpurista löytyy kaksi kirjoitusta; Polta nämä kirjeet (KT 22.04.2021) ja Eloonjääneet (KT 6.04.2021). Kaikki edellä mainitut teokset on suomentanut Jaana Nikula, ja työn vaativuutta kertomusten vaiettujen nyanssien esiintuomisessa toiselle kielelle pitää kyllä äimistellä. Hienosti on onnistuttu.

Alex Schulman: Malman asema, suom. Jaana Nikula

Itsenäisyyspäivä 6.12.

Suomenmaa

Maa kunnasten ja laaksojen, / mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohtees kesäpäivien, / tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana, / mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää / ja kanteleitten pauhina / siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi: / se onpi Suomenmaa.

En millonkan mä unohtas / sun lempeet taivastas, / en tulta heljän aurinkos, / en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauvua / päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa / tok’ aikaa ankaraa, / kun yöseen halla hyyrteinen / vei vainiomme viljasen;
mut toivon aamu, toivon työ / taas poisti halla-yön.

Viel monta näissä laaksoissa / on käynyt kauhua, / kun sota surman, kuolon toi / ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian / sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa / on meidän ainiaan; / tuos aaltoileva peltomme, / tuos viherjäinen niittumme,
tuos metsiemme jylhä yö / ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa / mi autuus kuultella, / kun valjetessa aamuisen / siel pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa / käy impi iltana!

Mi autuus helmaas nukkua, / sä uniemme maa, / sä kehtomme, sä hautamme, / sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen, / sä ijankaikkinen!

Aleksis Kivi: Suomenmaa

Kuva: Kirjatimpuri

Samasta padasta I & II

Outi Väisäsen ruokakirja Samasta padasta I & II - Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun on teos, jossa aiemmin erilliset osat I ja II on sidottu samoihin kansiin. Kirja tarjoaa erilaisia reseptejä, vinkkejä ja mahdollisuuksia selviytyä kätevästi lapsiperheen arjessa vauvasta kouluikäisen ruokailuun niin, että sekä lapsen että aikuisen suuhun sopivaa maistuvaa syötävää voidaan valmistaa samalla kerralla. Reseptit on suunniteltu niin, että jokainen resepti sisältää aikuiselle neljä annosta ja vauvalle muutaman.

Kirjan parasta antia ovat ennakkoluuloton ruoka-aineiden kokeilu ja joustavuus, kasvisten runsas käyttö ja rento suhtautuminen ruokailuun. Sivuilta löytyy ruuanlaiton helpottamiseksi runsaasti näppäriä vinkkejä, joita ei ehkä itselle ole tullut mieleen. Kirjan taitto, onnistunut kuvitus ja selkeät ohjeet houkuttelevat perinteiseenkin kokkailuun nojaavan ruuanvalmistajan kokeilemaan erilaisia ja uusia yhdistelmiä.

Outi Väisänen: Samasta padasta I & II, Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun

Pehmoako?

Pehmo on Helsingin kaupungin taidemuseo HAMissa avoinna oleva, käsityönä pehmeistä materiaaleista tehtyjen taideteosten näyttely, joka on koottu museon kokoelmista. Käsityö-termi tulee mielikuvissa usein liitetyksi villasukkiin, puseroihin ja lapasiin, seinävaatteisiin ja ryijyihin tai ommellen tehtyihin vaatteisiin, jotka ovat usein taidokkaasti suunnitellun mallin mukaan tehtyjä. Tässä näyttelyssä käsityötaide esiintyy erilaisessa kontekstissa, josta näyttelyn esitekin toteaa, miten maailman polttaviin ja ajankohtaisiin aiheisiin on mahdollista ottaa kantaa myös tällä tavoin. Näyttely on auki 5.11.2022-16.04.2023 välisen ajan.

(Kuvat: Kirjatimpuri)

Niran Baibulat: Käyttökeramiikkaa

Pauliina Turakka Purhonen: Nosto

Uhra-Beata Simberg-Ehrström: Metsä

Uhra-Beata Simberg-Ehrström: Metsä

Lapsen oikeuksien päivä

Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi vietetään Lapsen oikeuksien päivää 20.11. Lapsen oikeuksien sopimus, maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, löytyy tiivistettynä UNICEFin sivulta oheisesta osoitteesta: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimus-tiivistettyna/

Kuva: Kirjatimpuri

Collection Kakkonen

Edustava suomalaisen lasin ja keramiikan katselmus eri vuosikymmeniltä on kauppaneuvos Kyösti Kakkosen keräämästä esineistöstä koottu Collection Kakkonen - näyttely, joka on nähtävänä Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. Sen on kuratoinut amanuenssi Aura Vilkuna.

Tiedote kertoo, että näyttely on osa Kakkosen keräämästä yli 10 000 esinettä käsittävästä kokoelmasta. Esillä on keramiikkaa ja lasia eri menetelmin työstettynä, ja katsojana saa lähinnä hämmentyä kokoelman äärellä. Myös siitä, miten aikaa vievää esimerkiksi keraamikon työskentely on ennen kuin teos tulee valmiiksi, saa vähän esimakua seuraamalla Heini Riitahuhdan tilaustyönä valmistamasta Kukonlaulu-teoksesta tehtyä videota. Näyttely on tiedotteen mukaan esillä jatkuvasti, joten sinne ehtii vaikka useammankin kerran, museokortillakin pääsee sisään.

Birger Kaipiainen: Helmilintu (Kuovi)

Toini Muona: malja ja maljakot

Nanny Still: pulloja

Heini Riitahuhta: Kukonlaulu

Elä enemmän, mieti vähemmän

Näin on otsikoinut kirjansa psykologi Pia Callesen, joka on kirjoittanut Elä enemmän, mieti vähemmän -teoksen yhteistyössä Anne Mette Futtrupin kanssa (Lev mere tænk mindre). Kirjassa kerrotaan psykologian professori Adrian Wellsin kehittämästä metakognitiivinen terapia -menetelmästä, jolla pyritään pääsemään irti liiallisesta ikävien asioiden pohdiskelusta ja niiden vatvomisesta. Wellsin mukaan ”liiallisen ajattelemisen ongelmaa ei voi voittaa ajattelemalla enemmän tai ajattelemalla ’oikein’ – vaan ainoastaan ajattelemalla vähemmän.” Olennaista kirjan mukaan ovat laukaisevat ajatukset, joiden suitsimiseen ja hallintaan tällä menetelmällä pyritään pääsemään. Teoksen alussa tekijä toteaa, että innostusta ja ideoita kirjasta voi saada, terapiaa kirja ei voi korvata. Realistinen toteamus. Kirjan on suomentanut Heikki Eskelinen.

Pia Callesen: Elä enemmän, mieti vähemmän - Irti masennuksesta ja surusta, suom. Heikki Eskelinen

Pahuuden jälkeen

Riina-Maria Metson osin hänen omiinkin kokemuksiinsa perustuva kirja Pahuuden jälkeen – Kuinka toipua narsistisesta parisuhteesta on mielenkiintoista luettavaa.  Kirjoittajan itsensä lisäksi teoksessa esiintyvän neljän kokemusasiantuntijan, kahden miehen ja kahden naisen, tarinat kertovat kestoltaan hyvin erilaisista – kahdesta vuodesta kahteenkymmeneen vuoteen kestäneistä – narsistisiksi kuvailluista suhteista. Miksi jotkut suhteista ovat kestäneet niinkin kauan, selittynee sillä, että sekä näiden henkilöiden että kirjassa haastatellun traumapsykoterapeutin arvion mukaan tällaisesta suhteesta on vaikea irrottautua, vaikka tajuttaisiinkin, että jotain on vialla.

Kappaleiden lopussa oleva Jonna Södervallin traumapsykoterapeutin puheenvuoro on kiinnostava tiedollinen osuus yksilöiden kokemusten ja elämäntilanteiden rinnalla. Parhaimmillaan kirja saattaa herättää havainnoimaan myös omien ihmissuhteiden tilaa ja niiden arviointia omankin käytöksen osalta.

Riina-Maria Metso: Pahuuden jälkeen:

Leffaa pukkaa; Rakkaani merikapteeni

Klaus Härön uusin elokuvaohjaus Rakkaani merikapteeni (My Seilor, My Love) pyörii parhaillaan leffateattereissa. Työryhmään on kuulunut irlantilaisia, brittiläisiä ja suomalaisia tekijöitä. Elokuvan näyttelijät ovat kahdesta ensiksi mainitusta, upeat, karut ja pelkistyneet luontomaisemat Irlannista. Mahtoivatkohan olla Connemarasta?

Jimmy Karlssonin ja Kirsi Vikmanin käsikirjoittama tarina kertoo Howardista (James Cosmo), joka elää vaimon kuoltua talossaan yksin. Hänen tyttärensä Grace (Catherine Walker) asuu kauempana miehensä kanssa, mutta yrittää huolehtia vanhasta isästään ja palkkaa tälle kodinhoitajan isän vastustuksesta huolimatta. Kodinhoitaja Annien (Brid Brennan) ja Howardin sukset menevät alussa pahasti ristiin, mutta vähitellen alkaa juttu luistaa.

Vaikka elokuvan pintajuonena on kahden iäkkään ihmisen tarttuminen rakkauden mahdollisuuteen, elokuva tuntuu pohtivan erityisesti lähisuhteissa esiintyvän itsekkyyden ja epäitsekkyyden välistä ristivetoa ja sen vaikuttimia. Missä kulkevat milloinkin jokaisen yksilön vaatimukset, kun on kyse ensin vanhemman suhteesta lapseen ja vanhemman ikääntyessä aikuistuneen lapsen suhde omaan vanhempaansa. Kuka osaa tai osasi rakastaa oikein? Miten voittaa katkeruus omaa vanhempaansa kohtaan, kun näyttää siltä, että tämä itse ei ole ymmärtänyt tehneensä mitään väärin, ja tuntuu elävän edelleenkin siitä tietämättömänä. Monia kysymyksiä elokuva herättää ja hyvä onkin, että ne jäävät leffan jälkeen mieltä vaivaamaan.

Robert Nordströmin kuvaajantyö ei jättäne ketään kylmäksi. Leffan ovat tuottaneet Kai Nordberg, Kaarle Aho ja David Collins.