Kun joulu on
Kun maas ́ on hanki ja järvet jäässä / ja silmä sammunut auringon, / kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton, / käy lämmin henkäys talvisäässä, / kun joulu on, kun joulu on.
Ei huolta, murhetta kenkään muista, / ei tunnu pakkaset tuikeat, / vain laulu kaikuvi lasten suista, / ja silmät riemusta hehkuvat, / ja liekit loistavat joulupuista, / kun joulu on, kun joulu on.
On äiti laittanut kystä kyllä. / Hän lahjat antaa ja lahjat saa. / Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä / ne silmiin kalleina kangastaa. / Siks' mieli hellä on kristityllä, / kun joulu on, kun joulu on!
sanat Alpo Noponen (1862–1927), sävel Otto Kotilainen (1868–1936)
kuva: Kirjatimpuri