”Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on elettävä se uudestaan.”
Vanha nainen on viettänyt marraskuun lopulla jo viikon tutulla pienellä mökillä metsän keskellä ja omissa oloissaan koiransa kanssa. Lähtöä edeltävänä yönä hän nukkuu huonosti ja näkee silloin nuoruudestaan kummallisen unen, joka jää vaivaamaan häntä. Myöhemmin kotonaan nainen joutuu silmäkkäin melkein viisikymmentä vuotta aiemmin tapahtuneiden, läheisiä perhesuhteita käsittelevien asioiden kanssa, jotka hän oli jo ajatellut unohtaneensa.
Vigdis Hjorthin (s. 1959) Toisto-romaanin päähenkilön lähes elämänpituinen taakka tuntuu todistavan, että käsittelemättömien kokemusten paino on totuuden näkemistä raskaampaa. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen.
