”Eva on hieman poissa itsestään, hän tuntee olevansa tyhjä taulu tai hylätty taajama, jokin unohdettu ontto pinta joka vain odottaa, että asioita alkaa tarttua siihen.”
Ja niin alkaakin, tarttua. Evaan, joka on elänyt aina äitinsä, menestyvän lehden päätoimittajan Helenen varjossa ja edelleenkin hänen kodissaan, tosin nurkkakomerossa. Sen äiti on hänelle järjestänyt, että aikuinen tytär saa ’omaa tilaa’ ympärilleen.
Nyt tunnettu näyttelijätär Holly on kutsunut lehden toimittajan kotisaarelleen tutustumaan erittäin harvinaiseen lintuun, jonka Holly on ilmoittanut nähneensä saarella. Helene lähettää sinne tyttärensä Evan, joka näin pääsisi tutustumaan lintuihin, joista hän on aina ollut hyvin kiinnostunut.
Mikä onkaan Hollyn motiivi kutsua toimittaja saarelle, entä Helenen ja Evan suostuminen kutsuun? Nuoren naisen maailma revähtää viikossa apposen auki ja tarjoaa hänen eteensä elämän. Mutta millaisen ja miten hän ottaa sen vastaan?
”Hän avaa silmänsä, ajattelee eksymistä. Sekä ihminen että lintu voivat eksyä. Jos vihermehiläissyöjä tosiaan on täällä, se on pahasti eksynyt. Tai sitten se on tehnyt kunnon irtioton.”
Maisku Myllymäen (s. 1982) romaani Holly pitää hyvin otteessaan, etenkin kun ennusmerkit väreilevät jo ilmassa.
