Eletään 1800-luvun viimeistä vuosikymmentä savolaisessa pikkukaupungissa. Ulrika on vaatimattomasta taustastaan huolimatta päässyt kohtalaisen hyviin naimisiin, hänellä on kaunis talo miehensä kanssa ja lyseota käyvä poika, josta joskus tulee yliopiston käynyt akateeminen mies. Pienen tyttärensä Ulrika on aiemmin menettänyt. Kaikki muu on melko hyvin ja pääsy-yritys kaupungin parempiin piireihin hyvässä vaiheessa.
Yllättäen Ulrika menettää miehensä ja ulkoisen statuksensa ja joutuu ajattelemaan koko elämänsä uusiksi. Poikansa koulutuksen vuoksi hän ottaa pestin Hämeeseen vaivaistalon johtajattareksi; sillä tavoin hän saa itselleen asunnon, ruuan ja palkkaa. Poika jää kaupungin lukioon opiskelemaan viimeistä vuottaan.
Ulrikan työ osoittautuu vaativaksi ja raskaaksi, ja hän koettaa selvitä siitä olemalla ylimielinen hoidokkejaan: köyhiä vanhuksia, sairaita, mieleltään järkkyneitä, työtä vieroksuvia miehiä ja arveluttavaa elämää viettäneitä naisia, kohtaan.
Poikansa vuoksi Ulrika päättää olla yhden vuoden tiukassa paikassa, kunnes poika lähtisi opiskelemaan. Hiljalleen, arkisen työn lomassa Ulrika huomaa, että hänen hoidokkinsa ansaitsevat arvonsa yhtä hyvin kuin hän itsekin ja että joskus ihmisen elämä saattaa kääntyä sivuraiteelle ilman, että sellaiseen on itse voinut vaikuttaa. Myös lähempi tutustuminen vaivaishoitohallituksen esimieheen ja vaivaistaloon työhön saapuvaan viljelyksiä hoitavaan voutiin osoittavat Ulrikalle, mikä ihmisten välisissä suhteissa on merkittävää.
Valkenee kaukainen ranta on kirjoittajansa Johanna Annolan (s. 1976) ensimmäinen historiallinen romaani. Romaania lukiessa tulee kiinnostavan ajankuvauksen lisäksi pohtineeksi, miten samojen kokemusten faktan ja fiktion voi kokea tunnetasolla. Siinä fiktio taitaa vetää pidemmän korren.
