Otettiinpa tutustumisen kohteeksi kanadalaisen Rachel Kuskin trilogian päätösosa Kunnia, kun kerran oli saatu luettua trilogian aiemmatkin osat Ääriviivat (KT 23.05.2019) ja Siirtymä (26.11.2019), kaikki Kaisa Katteluksen suomentamina.
Kirjailija on saanut maailmalla suitsutusta uudenlaisesta romaanin kerrontatavasta, joka näissä kaikissa kolmessa kirjassa näyttäytyy lukijalle samansuuntaisella tavalla. Tarinan kertoja, kirjailija, liikkuu sujuvasti paikasta toiseen erilaisissa seminaareissa ja kirjallisissa tapahtumissa ja juttelee erilaisten, eri yhteyksissä tapaamiensa ihmisten kanssa. Nämä ihmiset kuvataan ulkoiselta olemukseltaan ja tavoiltaan hyvin tarkasti ja kertoja tallentaa kaiken, myös heidän puheensa ja kertomansa tarinat. Tällä tavoin kirjassa tavataan liuta ihmisiä, jotka sattumalta ovat tarinan kirjoittajan kohdanneet tai päinvastoin; tässä viimeisessä kirjassa he ovat kirjallisuusfestivaalille osallistuneita kirjallisuuden alan ammattilaisia, joita muistetaan myös ironisoida, joukossa kirjan kertojakin.
Johtuneeko syvällisen tarinan kaipauksesta vai mistä, mutta tällaiseen rakenteelliseen ratkaisuun kolmen teoksen voimin tutustuttuaan voi kyllä todeta, että poikkeukset ovat aina virkistäviä, mutta mikään ei silti taida voittaa sellaista teosta, jossa jaksetaan paneutua harvalla seulalla valittujen henkilöiden kokonaiseen maailmaan ja kuljettaa juonta teeman ja motiivin antamin evästyksin.
