Fyysisesti voimakas, toista jalkaansa ontuva maatyöläinen Andreas Egger nostaa eräänä talvisena päivänä korkealla vuoristossa harteilleen Sarvi-Hanneksen, kuoleman kielissä olevan vuohipaimenen, ja lähtee kantamaan häntä alas laaksoon ja sairaalaan, joka sijaitsee kilometrien mittaisen, vaikeakulkuisen ja lumihangen alle jääneen polun päässä. Tästä alkaa tarina, saksalaisen Robert Seethalerin kirjoittama romaani Kokonainen elämä, jonka on ansiokkaasti suomentanut Raimo Salminen.
Andreas Egger on tullut laaksoon noin nelivuotiaana, tarkkaa tietoa iästä ei ole kenelläkään. Hänet on otettu ottopojaksi suurtilallisen perheeseen, mutta olo ei lapsuudessa ole kovin auvoista ja hän saa tuntea nahoissaan, että hänet on otettu perheen elätiksi silkasta armosta – ja siitä pienestä rahasummasta, joka hänellä oli kaulakukkarossa laaksoon tullessaan.
Egger elää koko elämänsä pääosin laaksossa ja vuoristossa, sodan aikana hänet kutsutaan myös sotapalvelukseen. Rakkauskin löytyy kotikylästä, Marie, jonka kanssa suunnitellaan korutonta tulevaisuutta. Suuret mullistukset muuttavat laakson kyläläisten elämää monilla tavoin ja aika, se kulkee kulkuaan yhä vinhempaan tahtiin ja tekee tehtävänsä.
”Hän muisteli lapsuuttaan, harvoja kouluvuosiaan, jotka olivat silloin jatkuneet hänen edessään loputtoman pitkälle mutta tuntuivat nyt lyhyiltä ja ohimeneviltä kuin silmänräpäykset. Aika ylipäänsä sai hänet ymmälleen. Menneisyys näytti mutkittelevan joka suuntaan ja tapahtumien kulku meni sekaisin hänen muistissaan tai sitten sai erikoisella tapaa aivan uuden muodon ja merkittävyyden.”
Ihan huikea on tämä yksinkertaisuudessaan taidokas ja konstailematon tarina yhden maailmaan sattumalta syntyneen ihmislapsen joskus traagisesta, joskus onnentäyteisestä elämänkaaresta.
