Kuulostaako vaalien aikaan aina siltä, että kaikki puolueet ja ehdokkaat ovat heikompien, vaivaisten, köyhien ja syrjäytymisuhan alla olevien asialla; ”kaikki ollaan yhdessä veneessä”, ja ”kaveria ei jätetä”, kuten asia usein ilmaistaan? ”Yhteiskunnan kehittyneisyyttä voidaan arvioida sen pohjalta, miten se hoitaa haavoittuvaisimpia jäseniään”, jotenkin noin menee kulunut sanonta, jota myös mieluusti siteerataan.
Mediassa kerrotaan jo ennakkoon, ketkä lähes aina jättävät äänestämättä; elämän kolhuissa kyynistyneet ja usein kaikkein heikoimmilla olevat ihmiset, jotka ovat jo niin uupuneita, että eivät enää jaksa mennä uurnille. Äänestämättä jättäminen on joka tapauksessa se kaikkein huonoin valinta, niin että heillä, jotka ovat vielä voimissaan, on hyvä syy olla niiden puolella, jotka ovat jo luovuttaneet. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on 03.-09.04.2019, se alkaa siis tänään, ja varsinainen vaalipäivä on 14.04.2019 klo 9.00-20.00.
Juha Vainio (1938-1990), tuo koko kansan tunteiden tulkki, oli sanoituksissaan aina vilpittömästi heikomman ja sorretun puolella. Hänellä oli myös kyky käyttää huumorin kaikkia lajeja lauluteksteissään; joskus sarkastisesti, joskus ironian avulla, joskus veijarimaisesti pilke silmäkulmassa, mutta aina lämmöllä. Kaikkien tuntemia klassikkoja ovat vaikkapa Nestori Miikkulainen, Kotkan poikii ilman siipii, Yksinäinen saarnipuu, Sellaista elämä on. Seuraavistakaan biiseistä ei jää epäselvyyttä, kenen puolella ollaan:
Helsingin herrain salongissa (san. Juha Vainio)
Poliitikko tuoliin istuu, kaulaan pannan lakana. / Tasavallan salat kuullaan kulissien takana.
Höyryä ja hierontaa ja vasemmalle jakaus. / Parturilla vekselissään ministerin takaus.
Helsingin herrain salongissa, / hiukset ne öljyllä voidellaan.
Helsingin herrain salongissa, / kotimaa jo kuntoon hoidellaan.
Parturi saa päähänsä niin polttavia tietoja, / että piinan poistamiseen kuluu tuubi mietoja.
Jos ei muuten elvytetä, pannaan hoitoainetta. / Kämmenellä painellaan niin somaa otsalainetta.
Hiustaiteilija ottaa uutta mönjää tuutista. / Kuulee siinä pari sisäpiirin upouutista.
Eihän duunareiden pidä antaa liikaa vaatia, / sanoo parturi ja alkaa laskuansa laatia.
Poliitikko nousee, tutkii laajan povitaskunsa - / pyytää sitten lähettämään virastoon sen laskunsa.
Katsoo vielä sermin taakse: ”Kas, kun nuokin jaksavat!” / Siellä yhä odottavat käteisellä maksavat.
Luonnonlapset (san. Juha Vainio)
Maa kuuluu jollekin aina, / meidän mieltä ei paina / tienoot toisien vaikka ois.
On muitten tunnolle pantu / rikkaus, metsä ja mantu, / vaan en arpaani antaisi pois.
Kun synnyin, ei mun suuhuni pantu kultalusikkaa, / ei perinnöllä muistanut taatto pientä musikkaa.
Mut laulun lahjaksi saimme, / josta voimaa haimme. / On kuin laulu vain auttaa vois.
On toisten mahtavat talot, / loistaa kristallivalot, / hohtaa lailla ne auringon.
Mut taivas korkein on katto, / sammal pehmeä matto, / tähdet lamppuina illoin on.
Niin onnellinen kulkija on, kun nauttii murustaan, / voi laulunaiheen huomata, vaikka sydänsurustaan.
Kun laulun lahjan saimme, / voimaa siitä haimme / kestää minkä vain kohtalon.
Luonnonlapsina kuljemme maailmaa, laulu tunteemme tulkita muille saa.
Luonnonlapsina helppo on tunnustaa: koko maailma olkoon isänmaa.
