Lisa Brennan-Jobs (s.1978) on tuntematon kirjallinen nimi, mutta jos kiinnitetään huomio kaksiosaisen sukunimen loppuosaan, niin johan alkaa Lyytikin kirjoittaa. Jobs? - Kukas se olikaan tämä Steven Jobs (1955-2011) – Applen perustaja ja multimiljonääri? Oikeilla jäljillä ollaankin. Lisa Brennan-Jobs on Jobsin tytär, joka on kirjoittanut Pikkusintti - muistelmat lapsuudestaan ja nuoruudestaan kuuluisan isänsä vanhimpana tyttärenä. Kirjan on suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi.
Lisa, joka oli elänyt lapsuutensa hieman erikoisen taiteilijaäitinsä Chrisann Brennanin kanssa koko ajan pienessä käyvän valuutan puutteessa vaihdellen asuntoa ja paikkakuntaa äidin mielihalujen mukaan, oli toivonut, että isä vihdoin jossain vaiheessa aidosti hyväksyisi hänet tyttärekseen. Lisa syntyi silloin, kun Lisan äiti ja isä olivat vielä hippiyhteisön jäseniä eikä isän kuuluisuudesta tai menestyksestä ollut tietoakaan. Isä suunnitteli kavereidensa kanssa epämääräisiä laitteita, jotka ilmeisesti olivat välttämätön polku sille tielle, joka johti lopulta suureen menestykseen. Onnea se ei silti määrättömästi mukanaan tuonut, mutta kosolti kunniaa, mainetta ja vaurautta kyllä, niin kuin hyvin maailmalla tiedetään.
Brennan-Jobs kuvaa kiinnostavasti vanhempiensa välistä suhdetta, jossa ollaan yhdessä ja erotaan välillä, ja jossa molemmilla on omia suhteitaan siinä välissä. Lopullista eroa heidän välilleen ei tässä elämässä oikein tainnut tullakaan. Isä oli jossain vaiheessa kieltämässä koko tyttärensä, toisaalta hän sitten hyväksyi tämän osaksi perhettään ja tytär asuikin isänsä luona joitakin aikoja. Läheistä yhteyttä ei vain tuntunut syntyvän. Isä kuitenkin maksoi Lisan äidin ja tyttären menoja rahasta tinkimättä. Ostettiin taloja ja matkusteltiin ja elettiin mukavasti. Steven Jobsilla itsellään ei ollut yliopistotutkintoa eikä hän myöskään erityisesti arvostanut sitä ja sen vuoksi vanhimman tyttären opinnot Harvardin yliopistossa maksoivat ystävät, joille Jobs tosin myöhemmin kuittasi tyttären koulutusmenot. Steven Jobs menehtyi syöpään vuonna 2011, sitä ennen hän kirjoittajan mukaan lähentyi tyttäreensä uudella tavalla.
Raha ei tuo onnea, mutta se kummasti rauhoittaa, sanoo vanha kansa ja tietää. Rahalla ei voi myöskään korvata vuorovaikutusta ja puuttuvaa läsnäoloa, vaikka niinkin joku saattaisi erheellisesti ajatella. Ollaan siis iloisesti hieman köyhempiä mutta onnellisia siitä, että aurinko sentään paistaa kaikille tasapuolisesti!
