Nyt kun lapset ja nuoret ovat joutuneet ottamaan ohjat käteensä ilmastoasioissa (Nuorten ilmastomielenosoitus 15.3.2019) huomattuaan tässä asiassa monien päättäjien ja yleensä aikuisten saamattomuuden, mukavuudenhalun ja nimby-ilmiönkin, luettiin juuri ilmestynyt filosofi ja kouluttaja Veli-Matti Värrin kirjoittama teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Värri kritisoi nykyistä kasvatusjärjestelmää, jonka ihannejäsen on kansalainen, jonka tuottavuus lisääntyy koko ajan ja joka sitä mukaa myös kuluttaa entistä enemmän, vaikka maapallon kestävyyden rajat ovat jo pitkään häämöttäneet horisontin tällä puolen.
Värri kysyy, millainen on tulevaisuuden maailma ja millaisia kansalaisia tässä uudessa tilanteessa pitäisi kasvattaa, jotta tulevillakin sukupolvilla olisi mahdollisuus elää tällä planeetalla ja nauttia luonnon ja maailman kauneudesta. Hän kyseenalaistaa pikaiseen mielihyvän saamiseen liittyvät ostohalut ja jatkuvan ylikulutuksen ja arvioi erilaisia mahdollisuuksia muuttaa kasvatuksen suuntaa esimerkiksi seuraavasti:
”Ekologisessa kasvatuksessa ei ole kyse ainoastaan kierrätyksen opettamisesta ja tapakasvatuksesta. Sen sijaan on pyrittävä perustavalla tavalla muuttamaan ihmisen maailmassa olemista. … Opettajankoulutuksessa tulisi kriittisesti etsiä keinoja siihen, miten varhaiskasvatuksessa ja koulussa voitaisiin luoda elämyksellisiä ja ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja tuotemaailman sosialisaatiolle.”
”Samalla tavalla kuin ihmiskunta on tähän asti pyrkinyt luonnontilasta valistukseen, ihmiskeskeisiä sivilisaatioita ja maailmankatsomuksia on nyt tietoisesti suunnattava vastuulliseen luontosuhteeseen, jossa ihmisten oikeudet, velvollisuudet ja vastuut ymmärretään uudella tavalla. Ihmiskunnan aikuistuminen on sen ymmärtämistä, ettei ole isoa Toista turvaamassa jatkuvaa kasvua ja edistystä.”
Vakavaa ja aiheellista luettavaa meille halpamatkojen, halpatuotteiden ja muun roinan hamstraajille ja pistää kyllä miettimään, että josko kumminkin yrittäisi kierrättää edes omat roskansa ja vaihtaa lentomatkailun vaikka vanhaan kunnon junalla puksutteluun. Joukossa on voimaa, ja nuorissa eritoten; mutta on se aikuistenkin aika ryhdistäytyä tässä asiassa, että käki saisi kukkua vielä pitkään ja joutsen uiskennella tutulla järvellä, puhumattakaan niistä monista muista, jo yhä harvinaisemmiksi käyneistä luontoelävistä, ja tietenkin ihmisestä itsestään.
