Raisa Omaheimon (s. 1977) esikoisromaani Sydän kertoo useita päättyneitä ihmissuhteita kokeneesta naisesta ja siitä henkisestä kuormasta, minkä nämä erot ovat hänelle elämässä aiheuttaneet. Kokemustensa myötä kirjan päähenkilö osaa jo aavistella uudessa ihmissuhteessaan, mitä seuraavaksi saattaa tapahtua ilman, että hän itse voisi tehdä asialle mitään muuta kuin tajuta tapahtuneen todelliseksi.
”Olen luullut, että erot ovat yksittäisiä tapahtumia. Yksittäiset ihmissuhteet päättyvät, yksittäiset ihmiset palauttavat sydämeni minulle ja jatkavat elämäänsä ja minä omaani. Mutta ei se mene niin. Jokainen ero asettuu edellisen eron päälle. Ensirakkauden jälkeen tulleen rakkauden päätyessä yhden rakastetun sijaan on kaksi rakasta, jotka ovat päättäneet katsoa poispäin minusta, minulla on sisälläni kahteen kertaan palautettu sydän, kaksi kertaa painavampana, kaksi kertaa kaipaavampana. Ja sitten tulee kolmas. Aina uusi ihminen, jolle ojennan sydämeni, ja aina uusi ero, joka kantaa jokaisen edeltävän painoa.”
Nainen päättää tehdä surevalle sydämelleen jotain peruuttamatonta, jotta ei jatkossa satuttaisi enää itseään. Valinnat ja myöhempi todellisuus tämän jälkeen esitetään metaforisena ja monitulkintaisena, joten lukijalle jää mahdollisuus miettiä naisen tekemiä ratkaisuja avoimin mielin.
