Ruislinnun laulu korvissani, / tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani, / kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa; / mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu, / siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen; / niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan, neiti kesäheinä, / sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä, / tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta, / onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri; / aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie / tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino (1878–1926): Nocturne
