Vappu Kaarenoja ja Aurora Rämö ovat tänä ’tytöttelyn’ mitätöinniksi kokemisen aikana ehkä hieman provosoivastikin nimenneet äskettäin ilmestyneen tietoteoksensa Tytöt – Suomalaisen tasa-arvon perusteet tämän hetken terävintä kärkeä olevista naisvaikuttajista. Puhutaan joulukuussa vuonna 2019 virkaan astuneesta hallituksesta: Sanna Marinista, Anna-Maja Henrikssonista, Li Anderssonista, Maria Ohisalosta ja Katri Kulmunista, joka sittemmin erosi hallituksesta. Mutta lähtökohta oli tämä; viisi älykästä ja kouluttautunutta naista päättämässä Suomen valtion virallisista asioista.
Kirjassaan Kaarenoja ja Rämö perkaavat perusteita tällaiselle mahdollisuudelle ja toteavat, että joskin sattumalla ja onnella on ollut pientä tekoa pelissä, niin suurin työ tämän mahdollisuuden esille tuloon on tehty tasa-arvoasioissa aikaisempina vuosikymmeninä ja jo viime vuosisadan alkupuolella ja jopa sitä ennen, kun piti oppia lukemaan, osallistua kinkereille ja päästä ripille ja naimisiin. Yksi tärkeimmistä virstanpylväistä – mikä moderni sana tässä yhteydessä! – on peruskoulu-uudistus 1960-luvun lopulla, ja se mahdollisti varattomien ja vähävaraistenkin perheiden lasten ja erityisesti tyttöjen koulutielle astumisen.
Monet menneet naisvaikuttajat mainitaan, heidän joukossaan Lucina Hagman, Dagmar Neovius, Hedvig ja Maiju Gebhard, Miina Sillanpää ja monet muut. Mutta muutosta ei selittänyt vain naisten toiminta; ratkaisevaa on ollut se, miten suomalaiset miehet ovat eri aikoina näihin uudistuksiin suhtautuneet ja niitä tukeneet. Kirjaan haastatellun Vappu Taipaleen kommenttia vapaasti siteeraten: ”Suomalaisen tasa-arvon yksi salaisuus ovat miehet.”
