”Hänen äitinsä kantaa sotalapsen kohtaloa, ja hän kertoo äidin levottomuudesta. Siitä kuinka äiti torjuu hänet ja että hän on koko ikänsä kaivannut epätoivoisesti sitoutumista. Minä kerron isästä, riidoista ja stressistä, koska hän ei ole koskaan pystynyt osoittamaan heikkoutta eikä nähnyt minua, kun olen ollut surullinen. Me kaksi sotalapsen lasta vahvistamme vanhempiemme vammat toisissamme.”
Anna Takanen (s. 1968) kertoo teoksessaan Sinä olet suruni – Kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta isästään Timosta, sotalapsesta, ja itsestään, sotalapsen tyttärestä Annasta, joka pyrkii ymmärtämään isänsä traumaa ja isän historiasta johtuen myös omaa tuntematonta arpeaan. Käsikirjoituksen on suomentanut Leena Vallisaari.
Timo on lähetetty Kuorevedeltä isän kaaduttua jatkosodassa sotalapseksi Ruotsiin vuonna 1942 tarkoituksena, että hän on siellä hoidossa ja turvassa vain sodan loppumiseen saakka. Sota päättyy, mutta Timon paluusta kotiin ei tule mitään, ja lopulta hän päättää jäädä Ruotsiin kokonaan. Välit suomalaiseen sukuun kuitenkin säilyvät vielä sittenkin, kun Timo avioituu Ruotsissa ja perustaa perheen.
Timon mieleen on kuitenkin jäänyt selvittämätön kysymys siitä, miksi häntä ei haettu takaisin kotiin sodan päätyttyä, vaikka niin luvattiin. Jälkikäteen hän yrittää käsitellä sitä sekä itsekseen ja asiakirjojen avulla että tapaamalla suomalaista perhettään ja pitämällä yhteyttä sukulaisiin, vaikka yhteistä kieltäkään ei oikein enää ole. Jotain jää lukitun mielen taakse piiloon myös tyttäreltä, joka yrittää aikuisena tutustua isäänsä ja saada selkoa isän taustasta. Sukupolvesta toiseen sodan kaiken kattavan traagisuuden sisällä kulkee vielä sen sisään syntyneitä tragedioita - noin 80 000 suomalaisen lapsen sodan jaloista aikoinaan Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan siirtäminen ja sen pitkäaikaiset vaikutukset - niin kuin tämäkin on monella tapaa ollut.
