Janina-niminen nainen asuu yksin jossain Puolan ja Tšekin rajaseudulla pienessä kylässä omassa talossaan, kääntää työkseen William Blaken (1757-1827) runoja ja pitää talvisin huolta kesäasukkaiden taloista ja huviloista. Hänellä on erikoinen harrastus, astrologia, jonka ennustuksiin hän uskoo täysin. Kylässä asuu talvisin vain tämä nainen, Isojalka ja Outolintu, jotka nimet nainen on naapureilleen antanut, koska hän ei pidä ihmisille annetuista etu- ja sukunimistä, ei omastaankaan.
Olga Tokarczukin (s. 1962) kirjoittaman romaanin Aja aurasi vainajain luitten yli juoni lähtee liikkeelle siitä, että Isojalka löytyy kotoaan kuolleena, ja kylässä asuvat Outolintu ja nainen yrittävät arvailla, mihin hän menehtyi ja että oliko kuolema luonnollinen. Tästä kehkeytyy tarina, joka vetäisee mukaansa sillä tempolla, että on pakko pysyä mukana ihan loppuun saakka, jotta koko mysteeri selviää.
Älyllisen ilotulituksen ohella Tokarczuk pakottaa lukijansa ottamaan kantaa ajankohtaiseen luonnon suojeluun; onko meillä oikeus saalistaa eläimiä, myöskään niitä, joita ihmisen aikaisemman toiminnan vuoksi on jo liikaa luonnossa. Onko oikeus hakata metsää, joka on monen eläinlajin asuinpaikka ja jossa piileskelee kaikenlaisia eliöitä, joiden merkitystä muille lajeille emme edes tiedä? Kenellä on oikeus harjoittaa kaivostoimintaa, josta saattavat hyötyä vain harvat ja joka saattaa tuhota elinympäristön? Ja kenellä on oikeus yrittää estää luonnolle, ihmisille ja eläimille koituvat haitat ja kärsimykset?
Kirjan on suomentanut Tapani Kärkkäinen. Teoksen William Blake -sitaateista vastaavat Tuomas Anhava ja Marianna Kurtto. Puolalainen Olga Tokarczuk sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon tuotannostaan vuonna 2018.
