Tutun keväisen poreisen riemun koin: / jäät loin, / jäät yltäni loin / purot ryöstin upotin ojat / telit tokeet puhki puursin / ja vaahtoisana / taas temmelsi pintaani pyörre ja kuplien vana.
Kevät meni. Yhä uomaani uursin. / Puna iltojen, päivien sini / minut lävisti, äyräihini / iti kiitäväin aamujen koissa / ruokojen vilja.
Syys tulkoon; / suvannoissa / jo liettyy nilja.
Joku tiennee onko hyvä / se siemen, se ruokojen jyvä / joka minusta lähti kun jäin / minä, virta, syksyyni hamaan / jäin uomaani samaan.
Käy, kahahdus, kuutamoyön / viri viluinen pintaani pitkin. / Tätä äsken jo kuiskuttelitkin: / sävel suvisen työn, / se on tässä, / kuivien ruokojen tremolo virrassa / jähmettyvässä.
Juha Mannerkorpi (1915-1980), Tremolo
