Joonas Berghällin käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Miehiä ja poikia (The Happiest Man on Earth, 2019) alkaa toteamuksella, miten suomalaiset on jälleen kerran kansainvälisessä vertailussa valittu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Valintaan vaikuttavat tietenkin ne kriteerit, joiden perusteella valinta on tehty. Tässä dokumentissa annetaan lupa puhua niille henkilöille, joiden elämässä on tapahtunut sellaisia asioita, jotka ovat täysin muuttaneet heidän elämänkulkunsa, ja sen vuoksi he ovat joutuneet päivittämään koko arvomaailmansa uusiksi. Mukana on vakavasti sairastuneen nuoren miehen isä, yksityisyrittäjyyteen uupunut sinkkumies, yritysmaailman alaistensa puolesta stressaantunut johtaja, alkoholismista toipuva pankkiiri, lastensa huoltajuuden menettänyt, mutta heistä edelleen huolestunut isä, palkkatyönsä lopettanut, koti-isäksi siirtynyt mies ja terveytensä puolesta huolestunut eläkeläinen, eli miehiä laidasta laitaan eri elämäntilanteissa.
Miehet puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä, hiljaa, liikuttuenkin, mutta sen kummemmin suurentelematta. Perheen, lähiomaisten ja ystävien merkitys selviämisessä on oleellinen; onko elämässä kovalla hetkellä niitä, jotka kykenevät kulkemaan surussa ja vastoinkäymisessä rinnalla, ei edellä neuvoen eikä jäljessä arvostellen. Miehet ansaitsevat erityisen hatunnoston siitä syystä, että he ovat uskaltautuneet mukaan tällaiseen dokumenttiin, avaamaan omia kipeitä asioitaan muille. Koviakin kokeneet dokumentin esiintyjät kysyvät omalla puheellaan myös katsojilta tärkeitä kysymyksiä; mikä elämässä on tärkeää, millaista on sellainen kasvatus, että ihmisestä tulee ylisuorittaja, onko mahdollista korjata menneiden sukupolvien tekemiä tai itse tehtyjä virheitä, mistä toivoa löytyy. Dokumentin lopussa esitetään vielä joitakin karuja faktoja suomalaisten tyttöjen ja poikien Pisa-tutkimuksen tulosten eroista.
Joonas Berghällin aiemmin ohjaamat, samaan intiimiin aihepiiriin kuuluvat elokuvat ovat Miesten vuoro (2010) ja Äidin toive (2015).