Olen polkuni päässä, / tuhansistani erään / - ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, / eräs päivä on mennyt, / on painunut metsien taa.
Ei mikään voi kuolla, / ei kukat, ei tuuli, / ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee / ja kukat jää taakse / ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki, / vain silmistä siirtyy / ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten, / tosi eilen, tänään / unen lailla lauennut lie.
Ei mikään kuollut, / et sinä, en minä, / ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin, / minä kuljin ja sinä… / Jäi hymyily surullinen.
Aila Meriluoto: Lasimaalaus (1946), Jälkeenpäin
