”Kun kehon valtaa sairaus, joka ei parane kuin makaamalla, mieli huomaa tilaisuutensa ja valaisee sivukujansa. Ne, joille yleensä ei ole aikaa poiketa, joilla häpeä käy.”
Näin miettii omia kokemuksiaan Erkka Mykkäsen (s.1988) romaanissa Something not good päähenkilö Veikko, joka on vatsataudissa ja palaamassa reppuressulta Kiinasta junalla, koska ”Shanghain-lennon jälkeen Veikko oli päättänyt, että ympäristön saastuttaminen saisi loppua.”
Edellä mainitut asiat tuntuvat olevan monia yhdistäviä asioita tämän päivän nuorille aikuisille; kaikenlaisten kokemusten hankkiminen, sitä seuraava ruoskiva itseanalyysi, häpeä, ahdistus, maailmanmatkailu eksoottisissa kohteissa ja samaan hengenvetoon syyllisyys luonnon turmelemisesta. Silti pitäisi elää parasta nuoruuttaan, uskoa ihmiseen, miettiä tulevaisuutta ja tehdä virheitäkin sen kun kerkiää, että niistä voisi oppia ja vältellä ainakin samojen virheiden tekemistä myöhemmin.
Mykkäsen kirja kertoo hauskasti mutta myös satuttavasti Veikon toilailuista maailman myrskyissä. Usein elämä naurattaa, mutta kyllä se myös itkettää jossain saumassa, kun oikein sattuu tuntoihin. Kaikenlaisen kohelluksen keskellä Veikon mielessä vilahtelevat myös ne asiat, jotka ovat vaikuttaneet elämään ratkaisevalla tavalla ja joista on peräisin se kyky, jota elämänvoimaksi kutsutaan.
