Hymni tulelle
Ken tulta on, se tulta palvelkoon. / Ken maata on, se maahan maatukoon.
Mut kuka tahtoo nousta taivahille, / näin kaikuu kannelniekan virsi sille:
Mit’ oomme me? Vain tuhkaa, tomua? / Ei aivan: Aatos nousee mullasta.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla, / mut siihen ast’ on aika palaa sulla.
Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen? / Jumala, henki, tuli ikuinen.
On ihmis-onni olla kivihiiltä, / maan uumenissa unta pitkää piiltä,
herätä hehkuun, työhön, taisteloon, / kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,
toteuttaa vuosisatain unelmat, / joit’ uinuneet on isät harmajat.
On elon aika lyhyt kullakin. / Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle! / Maa maahan jää, mut henki taivahalle.
Eino Leino
