J. L. Runebergin ja hänen vaimonsa Fredrikan kirjallisesta tuotannosta riittää jokaisen vuoden 5. helmikuuta päivälle uutta mussutettavaa. Lahjakas ja vaatimaton kirjailijavaimo oli aiheena vuonna 2015, Saarijärven Paavo -runo vuonna 2016 ja Lähteellä-runo ja laulu vuonna 2017. Tänä vuonna on vuorossa iki-ihana yksin- ja kuorolaulajien ja melkein kaikkien muidenkin suihkussa ja muualla laulajien rakastama runo Joutsen, Yrjö Weijolan suomentamana.
Halk’ illan ruskon auermaan / käy lento joutsenen. / Se laskee lahden hopeaan / ja soutaa laulellen. / Se lauloi: ”Auvo taivainen / on armas Suomenmaa, / sen päivä mennä levollen, / yökaudet unhoittaa.
Ja varjon siellä runsahan / luo koivut tuuheat. / On kultaa peili lahdelman / ja aallot vilppahat./ Sen onni ompi kallehin, / ken siellä rakastaa. / Sielt’ usko ompi syntyisin, / se sinne kaihoaa.”
Niin kaikui laulu kiitäen / yl’ aaltoin siintäväin, / ja joutsen armaan rinnallen / nyt souti, lauloi näin: / ”Vaik’ on sun elos unelma / niin lyhyt, riittää se; / sä lemmit Suomen laineilla, / sä lauloit Suomelle.”
