Hanna Hauru (1978 -) on oululainen kirjailija, joka arktisella omaäänisyydellään jatkaa Timo K. Mukan perinnettä. Aiempaa tuotantoa ovat neljä novellikokoelmaa: Eivätkä he koskaan hymyilleet, Raaka, punainen marja, Muuttoliike ja Liian pienet sandaalit, sekä kolme proosaromaania: Tyhjien sielujen saari, Utopia eli erään kylän tarina ja Paperinarujumala.
Neljäs pienoisromaani, tänä vuonna ilmestynyt, on nimeltään Jääkansi. Se kertoo minä-kertojan suulla äärimmäisen surullisen tarinan tytöstä ja sotien jälkeisestä nuttukylästä jossakin pimeässä pohjoisessa. Tuntemukset rakastetun isän paluusta sodasta ruumislaatikossa vertautuvat Betti-äidin löytämään uuteen, sekopäiseen mieheen, Pahaan, ja nuoren tytön elämä kietoutuu näköalojen puutteessa näiden kahden itseltään kadonneen aikuisen sotkuiseen ja harhaiseen todellisuuteen.
- Kun on lusikalla saanut, ei voi kauhalla vaatia, sanoo vanha kansa ja tietää. Romaanissa edetään rinta rinnan nykyisen ja menneen todellisuuden kanssa, ja totta vieköön, teksti tekee kivenmurikan kokoisia reikiä tajuntaan, vaikka ei niin haluaisikaan.
