Runoilija, kirjailija, psykiatri, muusikko, jalkapalloilija, kansanedustaja ja ministeri Claes Andersson täytti 80 vuotta pari päivää sitten, 30.05.2017. Sen ja hänen ehtymättömän luomisvoimansa kunniaksi luettiin kaksi viimeisintä hänen kirjoittamaansa kirjaa, Oton elämä – aikalaisromaani (2011) ja Hiljaiseloa Meilahdessa – Oton elämä 2 (2016), jotka molemmat ovat Liisan Ryömän suomentamia. Tutustuttiin vielä Anderssonin viimeksi ilmestyneeseen runokokoelmaan Aamu meren rannalla (2015), jonka on suomentanut Jyrki Kiiskinen.
Claes Andersson on kelpo esimerkki luovasta ihmisestä, joka ei koskaan lopeta työn tekemistä, kun se on niin hauskaa ja pitää vireessä. Hän on kirjoittanut 24 runokokoelmaa, jonka lisäksi tietokirjoja, draamallisia tekstejä ja romaaneja, vain joitakin mainiten, joten kateeksi tuppaa käymään noin tuottelias elämä kaiken muun aktiivisen toiminnan lisäksi.
Oton elämä - kirjassaan Andersson seuraa Otto-nimisen miehen – olisikohan alter ego? – elämää, ajatuksia ja assosiaatioita tämän työhuoneella ja verkkaisesti ikääntyvässä kehossa. Hiljaiseloa Meilahdessa - teoksessa Otolla on siellä edelleen työhuoneensa ja sieltä hän jatkaa viisaita ja usein hauskojakin pohdintojaan elämästä, ikääntymisestä ja sen tuomista psyykkisistä ja fyysisistä muutoksista. Lukijalle on tarjolla hersyviä hetkiä Anderssonin joskus satiirisen, joskus ironisen tai parodisen huumorin parissa mutta myös myötäelämistä, surun tunteita ja nostalgiaa ajasta, jota ei saa takaisin. Teksteistä tulee mieleen ajatus, että Anderssonin näkökulma ihmisyyteen, mikä lienee hänen hyvin monipuolisten työtehtäviensä syventämä, kattaa 360 astetta.
Aamu meren rannalla –runoteoksessaan Andersson tuo esiin etäisen isäsuhteensa, jonka hän sai puhuttua kuntoon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. Kirjan runoelma Sisäänhengitys – uloshengitys on hetkessä elämistä, pyrkimystä ohikiitävän nykyisyyden pysäyttämiseksi edes tuokion ajaksi.
