Näin alkavan juhannuksen kunniaksi ja päivien lyhetessä taas kohti kaamosta avattiin Henry Väreen, Jukka Laineen ja Satu Laatikaisen tuore kirja Iskelmäkasvio. Tekijät ovat paneutuneet kevyen musiikin kasvivalikoimaan 1930-luvulta tähän päivään ja löytäneet sieltä sekä elämänvoimaa ja rohkeutta että surua ja kaihoa kaikesta menneestä ja kadotetusta; siis koko ihmisen elämänkaaren.
Apilaa onnen etsinnässä ovat käyttäneet muiden toiveikkaiden muassa useatkin laulajat Esa Pakarisesta Paula Vesalaan. Horsma, horsmo, horsmu, hörsmä, hörsmy, forsma, palokukka, tulikukka, rumihinkukka ja rentunruusu on tekijöiden mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kasvi, joka väistyy nopeasti muun kasvillisuuden tieltä. Kielo taas muistuttaa jäähyväisistä ja lauluissa se onkin usein mystisen, surun ja tavoittamattoman symboli. Koivu rakastettuna puuna on usein romanttisen tapahtuman paikka, ja Karjalan kunnaillakin lehti koivu ja kukki kuusi kuten pihlajakin, josta riittää laulettavaa Uralin pihlajasta syyspihlajaan saakka.
Lehmus kuuluu kaupunkiin, jossa kävellään lehmusten alla, ja Liljankukka, arvannetko tuon samoin kuin Lilja, ruusu ja kirsikkapuu yhdessä Villejä lupiineja –kappaleen kanssa vievät ajatukset ihan uusiin sfääreihin. Orvokkeja on Suomessa toistakymmentä lajia, joten niistä riittää laulujakin. Ruusu taas on rakkauden kukka, salakavalakin, kun sen piikit pistävät yllättäen. On keltaruusua Teksasista, mustaa ruusua, Kotkan ruusua, ruusua hopeamaljassa ja ruusua jokaisesta vuodesta, suven ruusua ja villiruusua, joten ruusuissa riittää, kun lauluja lauletaan.
Keväisenä kukkijana tuomi on saanut runoniekkojen säkeet oikein rimmaamaan, kun valkolatva tuomi ahon laitaa reunustaa tai tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset. Ja mitä sanottaisiinkaan lapinalppiruususta ja sen toisesta suomalaisesta versiosta, suopursusta, joka kukkii rahkasammaleen seassa ja on täynnä tuoksua, min hurmaa huumaa? Tässähän sitä alkaakin olla jo ne seitsemän pakollista kukkaa tyynyn alle asetettavaksi ja sen jälkeen voikin katsahtaa kaivoon, mutta pitää olla varovainen, ettei satu pyllähtämään sen pohjalle. Kukallista mittumaaria!
