Uusi kevät
Yö mennyt on, jo haihtuu aamusumu / majoilta eläväin ja kuolleiden. / Maa roudass’ on, mut kevättuulen humu / hyväillen kulkee yli kumpujen. /
Se kuiskaa vainajille: Hyvää yötä, / yö tähtikirkas teille loistakoon! / Se laulaa eläville: tehkää työtä, / työn hellepäivä teille paistakoon! /
Maa kätki poikansa, mut vielä vuottaa, / viel’ uudet kyntäjät se kasvattaa. / Se jaksaa varrota ja jaksaa luottaa, / niin kärsivällinen, niin hyvä maa. /
Mut veikö viimeisenkin uurastajan / kylästä sodan viimat talviset? / Ei sentään – räppänästä harmaan pajan / jo savu tupruaa ja säkenet. /
Ja moukari jo iskee alasinta, / ja kilkahdellen rauta rautaan lyö. / Siell’ auraa taotaan, ja pellon rinta / vavahtain tuntee: alkamass’ on työ. /
Se iloitkoon, ken kärsimyksen ikeen / voi kuokkaan vaihtaa, kalvan kirveeseen, / ken otsansa saa työn, ei tuskan, hikeen / ja korjata saa sadon kypsyneen. /
Yrjö Jylhä, Kiirastuli, 1941
