Kerran vuodessa on kiesi pakko katsastaa. / No usein sieltä kohteliaan hylsyn saa / ja päälle vihjeen ystävällisen: / - On menopelis, kuule, rippikouluikäinen / ja eläkkeelle aika siirtyä on sen. / Nyt eessä kolisee ja takana on tomua. / Miks kohtelee tuo mies mun pirssiä kuin romua? / Sen meisseli on pahan alku, juuri, / kun sillä tökkäsee, niin tulee reikä suuri. / Ei silleen saisi toisen koslaa tökkiä, / jos itse tekis niin, sais varmaan häkkiä. /
No kotiin ajellaan ja heikost voidaan, / nyt kaara korjaamoon ja eikun patikoimaan. / Mut minne veis, kun tunne ketään ei? / Taas uutta huolta päälle entisten, voi ei! / Se varma toveri on ollut vuosia, / ei millään haluis vaihtaa uutta kuosia. / Ei sisu, kukkarokaan periks anna. / Se täytyy kyllä vielä kuntoon panna, / niin että vielä vuoden ainakin, / se puskee asfaltilla motarin - kuin härkä! / Ja vaikka nolla euroa on myyntiarvo sen, / on käyttöarvo ruhtinaallinen. /
On netti pullollaan, on paikkaa monta. / Mut mikä niistä hyvä, halpa on? Lohdutonta, / on etsintä sen korjaamon, / se tyyliin ”sika säkissä” kai on. / Yks lupaa hyvää, toinen kaunista. / Ei auta ensimmäiseen täkyyn tarttua, / vaan pitää vertailla ja tiedustaa, / jos jostain rempan halvemmalla saa. /
Niin löytyy vihdoin paikka verraton, / ja siellä palvelu on kohtelias, mutkaton. / - Tuo kupee tänne, kaikki hoidetaan, / ja illalla haet pois, on fyllit kohdallaan. / Kun uusintaan sen täältä suoraan viet, / on sille auki jälleen kaikki tiet – myös kuoppaiset! /
No niinpä tehtiin. Katsastajakin / jo toteaa: - On kärry toimivin! / Sä mistä löysit moisen taiturin, / sen, joka mahtityyliin laiturin - tai aiturin / sun bensarosvon menokuntoon taikoi? / En kerro hälle, kostan hylkäyksen! / Muille kyllä kerron tuon salaisuuden: / - Se autokorjaamo on Tattarisuon, / mä sinne ajopelin tästä lähtein tuon. /
