Kirjan ja ruusun päivän vietto 23.4. pohjautuu siihen, että sekä Miguel de Cervantes (1547-1616) että William Shakespeare (1564-1616) kuolivat tänä päivänä samana vuonna. Cervantes tiedetään yleisesti, vaikka ei olisi tuotantoa luettukaan; se on se mies, joka teoksessaan Mielevä hidalgo Don Quijote manchalainen kertoo taistelusta tuulimyllyjä vastaan Don Quijoten, Surullisen hahmon ritarin, hänen aseenkantajansa Sancho Panzan ja kuvitteellisen Rosinante-hevosen kokemina. Shakespeare taas on tehnyt itsestään kuolemattoman kirjoittamalla niin monta ajatonta näytelmää, että niitä esitetään jatkuvasti vieläkin maailman joka puolella, kuten vaikkapa Hamlet, Romeo ja Julia, Kuningas Lear, Macbeth vain muutamia mainiten.
Idea Kirjan ja ruusun päivän vietosta keksittiin Espanjan Kataloniassa. Päivä on myös Pyhän Yrjön, Katalonian suojeluspyhimyksen, kuolinpäivä. Taru kertoo, että lohikäärme oli pesiytynyt Libyaan kaupunkilaisten lähteen luokse. Vettä saadakseen kaupunkilaiset joutuivat joka päivä uhraamaan lohikäärmeelle lampaan ja neitsyen. Uhrattava neitsyt arvottiin päivittäin, ja niinpä kerran tuli sitten kauniin prinsessan vuoro eikä auttanut, että tyttären isä olisi antanut kaiken omaisuutensa pelastaakseen tyttärensä. Sattuipa ritari Yrjänä ratsastamaan paikan ohitse matkoillaan. Hän surmasi lohikäärmeen, joka oli juuri aikeissa popsia prinsessan poskeensa. Kuolleen lohikäärmeen verestä versoi ruusupensas, jonka kauneimman ruusun Yrjö antoi prinsessalle. Siitä syntyi tämän juhlapäivän perinne, että mies antaa naiselle ruusun ja nainen antaa miehelle kirjan. Vuonna 1995 UNESCO julisti päivän kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. (www.wikipedia.fi, www.kirjaruusu.fi)
Kirjan ja ruusun päivänä tietyistä kirjakaupoista saa kylkiäisenä kirjan, jos ostaa muita kirjoja tietyllä rahasummalla. Kirjatimpuri muistuttaa myös 4.4. ehdotuksestaan, että jos ostaisi vielä kehitteillä olevan, mutta mahdollisen mikaelinleivoksen tulevaisuudessa tietyltä huoltsikalta, saisi kylkiäisenä myös kirjan. Tällöin suositeltaisiin kirjaksi jotain klassikkoa, vaikkapa Cervantesia, Shakespearea, Mannia, Kiveä, Canthia, Södergrania tai Linnaa, jonka sanoma ei vanhene, vaikka kirjan lukisi vain kymmenen vuoden välein. Ja kovakantisena, tietenkin.
