Sunnuntaina 19.03. vietetään taas ainoana Suomessa liputuspäivän saaneen naishenkilön, nimittäin Minna Canthin (1844 -1897), merkkipäivää. Tuo seitsemän lapsen yksinhuoltaja tiiraili varmaan monta kertaa ihmeissään lanka- ja sekatavarakauppansa ikkunasta aamunkirkkaaseen Kirkkopuistoon ja mietti, mistäpä särvintä nälkäisille suille taas seuraavana päivänä. Lapset siellä keittiön pöydän ääressä odottivat puulusikat pystyssä aamuista piimä- ja puuroannostaan. Opettajanopinnot Jyväskylässä olivat jääneet kesken, kun perhettä alkoi siunaantua, mutta iskä oli sentään jättänyt perinnöksi puiston laidalla Kuopiossa sijainneen, kehnosti menestyvän kaupan, jonne Minna siirtyi kauppiaaksi miehensä kuoltua.
Minnan ja hänen perheensä pelastukseksi siihen aikaan ei juurikaan ollut valmisvaatteita eikä toreja, joilta haalia kaukomaissa halvalla tuotettuja ja halvalla myytäviä epäeettisiä riepuja, joiden kuosit kestivät tasan ensimmäiseen käsipesuun saakka. Räätälit ja muut tikkaustaitoiset, etupäässä naiset, joutuivat ihan omin kätösin ensin kutomaan, sitten ompelemaan, neulomaan ja myöhemmin paikkaamaan ja parsimaan tarvittavat vaatteet, ja se oli varmaan Minnan pelastus kuopiolaisessa bisnesmaailmassa 1800-luvulla.
Mutta ei siinä vielä kaikki; Minna oli kirjoitellut lehtiin jo Jyväskylän aikanaan ja saanut siitä hyvää palautetta. Ensin tuli kirjoitettua romanttista rakkaushöpinää, joka meni kansaan kuin kuuma veitsi voihin (mm. Roinilan talossa, Murtovarkaus), sitten kirjallinen suuntaus muuttui realismiksi oletettavasti jo lapsena naapurustossa nähdyn puutteen ja oman, yksinhuoltajan arjen ankeuden vietyä romanttiset ajatukset takavasemmalle (mm. Kovan onnen lapsia), sitten jopa kärjistykseen viedyksi naturalismiksi (mm. Työmiehen vaimo, Kauppa-Lopo) ja lopulta oli vuorossa syvällinen, psykologinen ihmiskuvaus (mm. Sylvi, Anna-Liisa). Keskeisiä teemoja Canthin ajattelussa ja teoksissa olivat naiskysymys, työlästen asema yhteiskunnassa, uskonnon ja kehitysopin väliset ristiriidat ja ne yhteiskunnalliset syyt, jotka aiheuttivat rikollisuutta. Canthin mielestä syvän onnen tunteen edellytys oli elämän kärsimyksen sietäminen ja siitä oppiminen.
Kuopioon muutettuaan Canth perusti kotitaloonsa myös kirjallisen salongin, Kanttilan, jossa ajan merkittävät taiteilijat, kuten Ahon veljekset ja Kauppis-Heikki, Järnefeltien perhekunta, Sibeliukset ja muut ajan hermolla olleet vaikuttajat, tapasivat toisiaan syvällisten keskustelujen merkeissä. Canthin kotitalo on edelleen Kuopiossa, mutta huterassa kunnossa, ja sitä yritetään jälleen pelastaa ajan pitkien hampaiden ahkeralta jyystämiseltä. Olisi syytä onnistua.
