Englantilaisen Sadie Jonesin läpimurtoromaani The Fallout (Ehkä rakkaus oli totta, suom. Marianna Kurtto) on hänen neljäs romaaninsa. Aiemmin Jones on työskennellyt pitkään tv-käsikirjoittajana.
Romaanin tapahtumamiljöö on pääasiassa teatterimaailma eri variaatioissaan. Lucasz eli Luke on rikkinäisen perheen yksinäinen lapsi; äiti on ollut koko elämänsä sairaalassa ja isä menettänyt otteensa elämään. Monien nuoruuden etsikkovaiheiden jälkeen Luke löytää kuin sattumalta itselleen uuden pienen yhteisön, johon kiinnittyä myös ammatillisesti; teatterilaiset Paulin ja Leighin, ja siitä alkaa hänen uusi elämänsä. Luke rakastuu palavasti nuoreen näyttelijään, Ninaan, ja suhteessaan häneen Luken on lopulta katsottava omaa totuuttaan suoraan kohti.
Jones kuvaa syvällä teatterin maailmassa elävien ihmisten ristiriitoja, onnistumisia ja epäonnistumisia uskottavasti ja myötä eläen. Henkilöt tulevat lukijan läheisiksi tutuiksi kokemuksineen ja tunne-elämän haluineen. Miten kummallisen helppoa joillekin on manipuloida herkkää ihmismieltä väärään suuntaan, vaikka toisenlainenkin tie olisi näkyvissä? Miten ihminen voi olla niin sokea kaikessa terävänäköisyydessään? Miten turvallisuuden ja vakiintuneen elämän tarve päihittää epävakaan, arvaamattoman, mutta silti kiehtovan? Ja miten vaikeaa omien tunteiden suora ilmaiseminen onkaan? Teoksessa kiteytyy myös yksi ihmissuhteiden tärkeimmistä perusasioista; rehellisyys itseä ja toisia kohtaan – vaikka se saattaakin merkitä teiden erkanemista.
Paljon puhutaan hyvästä tarinasta – eikä turhaan. Hyvä tarina pitää otteessaan, myötäelää, uskoo, toivoo, rakastaa ja pettyy yhdessä henkilöiden ja lukijansa kanssa. Lopussa tulee suuri haikeus: voi hyvät fiktiiviset tutut, älkää jättäkö minua vielä!
