Sain valtavan kalan / ja vedin sen veneen laitaan / puoliksi ulos vedestä, koukku / lujasti suupielessä. / Se ei tapellut vastaan. / Se ei ollut lainkaan tapellut. / Se riippui, ähkyvä paino, / kolhittuna, arvokkaana / ja vaatimattomana. Siellä täällä / sen ruskea nahka roikkui palkeenkielinä / kuin vanha tapetti, / ja nahan tummanruskea kuviot / olivat kuin tapettia: / puhjenneen ruusun muotoiset, ajan mittaan / himmenneet ja tahraantuneet kuviot. / Siimajalkaiset täplittivät sitä, / kauniit kalkkiruusukkeet, / ja siinä kuhisi pieniä valkeita meritäitä, / ja alla roikkui / pari kolme vihreää leväriepua. / Kun sen kidukset riehkivät / kauheaa happea / - pelottavat kidukset, / verestä raikkaat ja verekset / ja kipeästi haavoittavat - / ajattelin karkeaa, valkoista, / sulkamaisesti pakattua lihaa, / isoja ruotoja, pikkuruotoja, / hohtavien sisälmysten / räikeänpunaisia ja mustia värejä, / ja vaaleanpunaista uimarakkoa / kuin suurta pionia. / Katsoin sen silmiin / jotka olivat omiani paljon suuremmat / mutta litteämmät ja kellastuneet, / iirikset oli kääritty / vanhojen ja naarmuisten / liivatelinssien läpi nähtyyn / mustuneeseen tinapaperiin. / Ne liikahtivat vähän, eivät / vastatakseen katseeseeni. / - Se oli pikemminkin / olion kallistumista valoa kohti. / Ihailin sen juroa naamaa, / kidan koneistoa, / ja sitten näin / että alahuulesta / - jos sitä nyt huuleksi voi kutsua - / julmasta, märästä ja aseen kaltaisesta, / roikkui viisi vanhaa siimanpätkää / tai neljä plus yksi metallilanka / jossa leikari oli yhä kiinni / ja kaikki niiden viisi suurta / suuhun kasvanutta koukkua. / Vihreä siima, siitä päästä rispaantunut / josta kala sen katkaisi, kaksi paksumpaa siimaa / ja ohut musta säie / yhä kiharalla siitä pingotuksesta ja nykäisystä, / joka ne katkaisi ja päästi kalan vapaaksi. / Kuin mitalit nauhoineen, / viisikarvainen viisauden parta / suikersi kuluneena ja epäröiden / sen särkevästä leuasta. / Tuijotin ja tuijotin, / ja voitto täytti pienen vuokraveneen / pilssivesilätäköstä / - minne öljy oli levinnyt sateenkaareksi / ruostuneen moottorin ympärille - / oranssiksi ruostuneeseen äyskäriin, / auringossa halkeilleisiin tuhtoihin, / hankaimien lenkkeihin, / reelinkeihin, - kunnes kaikki oli / yhtä sateenkaarta, sateenkaarta! / Ja annoin kalan mennä.
Elizabeth Bishop: Kala, kokoelmasta Matkakysymyksiä, suom. Helena Sinervo
Lisää Bishopia: Kirjatimpurin arkisto 21.04.2017: Sestiini
