Kirjan alussa eletään takaumaa ja ollaan vuonna 1944 Inarissa, jonne Väinö Remes on saksankielentaitoisena lähetetty saksalaisten ylläpitämälle vankileirille tulkiksi. Hän alkaa kirjoittaa päiväkirjaa näkemästään ja kokemastaan, ja vankileirin karmea todellisuus alkaa hiljalleen paljastua miehelle hänen huomattuaan, miten vankeja kohdellaan ja miten heitä luokitellaan.
Nykyhetki alkaa Enontekiöltä juuri sodan loputtua vuonna 1947, kun Inkeri Lindqvist parkkeeraa huonoilla teillä kovia kokeneen autonsa Enontekiölle yksinäisen talon pihaan. Hän, afrikkalaiseenkin elämäntapaan tutustunut valokuvaaja ja toimittaja, on tullut paikkakunnalle kirjoittamaan lehtijuttuja Lapin uudelleenrakentamisesta sodan jälkeen. Vastassa on vanha mies Piera, joka on myynyt hänelle tämän talon, miehen lapsenlapsi Bigga-Marja ja vähäpuheinen talon vuokralainen Olavi, joka haluaa jatkaa asumistaan talossa, kuten ennenkin. Kylässä on myös muualta tulleita talkoolaisia, jotka ovat tulleet auttamaan kirkon uudelleen rakentamisessa.
Vähitellen kyläläisille alkaa selvitä, miksi Inkeri on tullut Lappiin ja millä asialla, ja Inkerinkin etsimä totuus alkaa paljastua. Myös lappilainen sodanjälkeinen todellisuus ja saksalaisen vankileirin salaisuudet tulevat hiljalleen päivänvaloon. Inkeri yrittää selvittää tapahtuneita asioita kuulemansa lauseparin voimalla: ”Opettele tietämään mitä haluat. Sen jälkeen opettele vaatimaan sitä.”
Tuhkaan piirretty maa on Petra Rautiaisen (s. 1988) esikoisromaani ja on kerrassaan lukijansa koukuttava. Lapin sota ja saksalaisten yhteys Suomeen on alkanut herättää mielenkiintoa, kuten myös Tommi Kinnusen uusimmassa romaanissa Ei kertonut katuvansa (KT 07.09.2020), joka liippaa tosi läheltä tätä aihepiiriä. Fiktiolla on taipumus usein dokumentointia elävämmin kertoa jostain jo koetusta ajasta, kun kokemus voi koskettaa inhimillisiä, tuntevia yksilöitä.
