Latvialaisen kirjailijan Māra Zālīten (s. 1952) omasta perhehistoriasta ja kokemuksista ammentanut fiktiivinen romaani Viisi sormea (Pieci pirksti, suom. Hilkka Koskela) on ilmestymisvuonnaan valittu parhaaksi latvialaiseksi proosateokseksi.
Useita eri kirjallisuuden lajeja hallitseva kirjailija on syntynyt Siperiassa, jonne hänen vanhempansa ja sukulaisiaan oli aikoinaan Latviasta kyyditetty. Perhe pääsi palaamaan Latviaan vuonna 1956. Maassa vallitsi neuvostomiehitys ja sen vaikutukset näkyivät koko ajan perheen arkipäivän elämässä, jossa piti koko ajan olla varuillaan ilmiantojen pelossa.
Kirjassa on lapsen, Laura-nimisen tytön, näkökulma kolmannessa persoonassa; tällä tavoin voi lähestyä myös aikuisten maailmaa ja sen oudoilta tuntuvia tapahtumia ja vivahteita. Numero viisi edustaa tässä teoksessa symbolista lukua; tyttö on viisivuotias, puistossa kasvaa viisi tärkeää puuta, jotka mamma on istuttanut kadonneiden sukulaisten muistoksi, Siperiaan karkotetulta tutulta laulajalta on murskattu viisi sormea, molemmista käsistä. Numeroon viisi saatetaan liittää usein myös sen merkitys, joka edustaa armoa, armahdusta.
Paluu Latviaan merkitsee perheelle onnellisen ajan paluun toivetta, vaikka mikään ei enää olekaan niin kuin lähtiessä oli; pohjavireenä on koko ajan aikuisten syvä suru menetyksistä, joita ei voi aika korvata. Lapsen toipuminen menneistä kokemuksista tapahtuu nopeimmin; hänen mielikuvitusmaailmansa on rajaton ja leikkinsä täynnä taikuutta ja jännitystä. Kun turvallisuus lisääntyy, muistotkin alkavat palautua mieleen ja sitä kautta myös mamma ja pappa saavat kokea lohtua elämäänsä.
