Jos oli Laura Lindstedtin (s. 1976) edellisessä, Finlandia-palkinnon voittaneessa romaanissa Oneiron joltisenkin verran pureskelemista, niin on sitä tässä uudessakin, juuri ilmestyneessä Ystäväni Natalia -teoksessa. Kirjan minäkertoja on psykoterapeutti, pitkälle erikoistunut spesialisti, jonka pakeille nuori Natalia, graaafinen suunnittelija, on tullut. Natalia kärsii nymfomaniasta, joka häntä hävettää ja josta hän haluaa päästä eroon. Potilas on terapeutille kiinnostava erityisesti sen vuoksi, että terapeutti, jonka sukupuoli jää lukijalle osin arvattavaksi, on itse tehnyt väitöskirjan sellaisesta metodista, jonka hän arvelee auttavan asiasta kärsivää ihmistä.
Kyseisellä kuntoutuksella, ’kerrostushoidolla’, tarkoitetaan kymmenen viikon harjoitusohjelmaa, jonka aikana tehdään erilaisia kirjoitusharjoitteita sanoista, jotka poikivat usein edellisen kerran tehtävänannosta. Ongelmaksi terapeutille näyttää muodostuvan se, että hän ei aina tiedä, kumpi tätä terapiatilannetta oikein hallitsee, hän vai Natalia, asiakas kun tuntuu jallittavan auttajaansa mennen tullen. Sitä lukijakin joutuu koko ajan tarkkailemaan, kuka tässä oikein määrää suunnan ja kuka vauhdin. Ranskalainen kirjailija Nathalie Sarraute, feministisen teorian äiti, lienee antanut nimensä romaanin päähenkilölle, itseään sanallisesti ymmärtämään pyrkivälle Natalielle.
