Lucy Flemingin kirjoittamassa ja kuvittamassa lastenkirjassa Ella etsii valoa (Ella’s Night Lights) pieni höyhensiipinen Ella asuu tammen onkalossa. Hänen hartain toiveensa olisi nähdä auringonnousu, mutta siipiensä haurauden vuoksi hän ei voi olla auringossa. Ellan tehtävänä on kerätä öisin valoa kaikille sellaisille, joilta se jostain syystä on katoamassa. Ella löytää myös ystäviä ja yhdessä he keksivät ratkaisun Ellan toiveen toteuttamiseksi. Kirjan kuvitus tukee lämminhenkistä ja aikuistakin puhuttelevaa tekstiä ja sopii sen vuoksi vaikka yhteiseksi iltalukemiseksi: ”Tässä ripaus valoa, se pimeässä loistaa. Pieni valonsäde kaikki öiset pelot poistaa.” Kirjan on suomentanut Raija Rintamäki.
Asfalttihommissa
Pian on taas se aika vuodesta, kun pikiteillä ahertavat asfalttinaiset ja -miehet kuumottavassa paahteessa. Varoen ja vauhtia ohi ajavissa autoissa tuntuvasti hiljentäen ihmetellään silmät ymmyrkäisinä, mitä siinä tiellä oikein tapahtuu.
Työn laatu selviää myös, kun ottaa käsiinsä Salla Savolaisen (s. 1962) lastenkirjan Asfalttihommissa. Siinä kuvataan tarkasti, miten vaativaa ja raskasta työtä asfaltointi on. Kirjan luettuaan tietää vaikkapa sen, millainen laite iskupalkkimurskain on tai mistä aineksista asfalttia tehdään. Tikkarikin on tällä työmaalla jotain ihan muuta kuin karkkia! Käsissä kestävä kirja kuuluu työmaakirja-sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt Betonia! ja Asfalttia! ja tulossa on vielä Romua!
äitienpäivä 14.5.
Orvokkini tummasilmä / kultasydän pieni. / Katsot aina lempeästi, / kun käy luokses tieni.
Itse hoidin kukkamaani, / rikkaruohot kitkin, / vettä kannoin iltasella / rantatietä pitkin.
Noudan tästä äidilleni / orvokin tai kaksi. / Annan kaunokukkaseni / äidin armahaksi.
Hoivastasi hellimmästä, / jonka sain mä sulta, / Luoja sua siunatkohon, / oma äiti kulta.
Orvokkini tummasilmä, sanat: Siiri Lameri (Sigfrid Lampén, 1873–1947), sävel: Juho Nestori Lahtinen (1881–1935)
Lukemista lapsille
Minisijainen metsäretkellä
Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Giannetta Portan kuvittama lastenkirja Minisijainen metsäretkellä tarinoi Maxista, jonka vaari patistaa ulkoilemaan lähimetsään Heikku-siskon pötkötellessä sairaana kotona. Metsässä Max tapaa yllättäen Kukka Pikkaraisen, päiväkodin minisijaisen, joka on siellä metsäretkellä Taavi-variksensa kanssa. Vaikka Kukka Pikkaraisella on vapaapäivä, Max haluaisi kovasti viettää aikaa hänen kanssaan. Miten se onnistuu?
Ui, Umppa!
Eläinystävät-sarjassa kerrotaan viidestä maaseudulla asuvasta, erilaisia eläimiä hoitavasta lapsesta: Pihlasta, Onnista, Oonasta, Aaposta ja Ellasta. Sarjan on kirjoittanut ja kuvittanut Margareta Nordqvist, suomennos on Raija Rintamäen.
Ta-vu-tet-tu kirja Ui, Umppa! on tarkoitettu lukemisvaiheensa alussa olevalle, ehkä tulevalle kirjatoukalle. Se kertoo lemmikiksi sopivista kaloista ja akvaarion hoidosta.
Pii, pii pikkunen lintu
Kevään ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet! Linnut ovat lennähtäneet myös lastenkirjojen sivuille.
Karoliina Pertamon 0–4 -vuotiaille suunnattu tukevasivuinen kirja Lintu sanoo sisältää lintujen kuvia, niiden ääntelyä ja ääntelyyn rimmaavia hauskoja loruja. Lintujen kuvat ovat selkeitä, joten lintulajit on helppo tunnistaa ja muistaa kuvien ja aikuisen kanssa loruttelun avulla.
Hannu Laakson teos Me lintuset kertoo hieman edellistä vanhemmille lapsille linnunpoikasen suulla ja valokuvien avulla telkän elämästä ja niistä luonnon vaaroista, jotka pientä telkkäpoikasta saattavat uhata. Samalla tulee esitellyksi muitakin telkkälammen läheisyydessä viihtyviä lintuja: isokoskelo, varpushaukka, närhi, kaakkuri ja selkälokki. Vaaran tunteita aiheuttavat saalistajat, näätä, kettu, supikoira ja rantakäärme esitellään myös. Hannu Laakson muita lapsille suunnattuja kuvitettuja tietokirjoja ovat Me kettuset, Me karhuset ja Me hukkaset.
Luontoa tutkimassa
Elonkirjo, luonnonkirjo – mitä sanat tarkasti ottaen merkitsevät?
Tieteen termipankin mukaan elonkirjo = elollisen luonnon monimuotoisuus, joka ilmenee genotyyppien, lajien tai biotyyppien runsautena, luonnonkirjo = elollisen luonnon monimuotoisuus mukaan lukien lajien, eliöyhteisöjen ja eliölajien perinnöllinen monimuotoisuus. (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:elonkirjo)
Tästä laajasta aiheesta meri- ja ympäristöbiologi Miina Mäki ja kuvittaja Anni Pöyhtäri ovat koonneet monipuolisen tietokirjansa Elonkirjo. Otsikoiden alla puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, muuttuvasta pohjoisesta luonnosta, metsien ja soiden merkityksestä lajien hyvinvoinnille, vedestä ja sen vaikutuksista ja myös kaikkein tärkeimmästä asiasta; ihmisen toiminnan vaikutuksesta elonkirjoon.
Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen sivustolta. (https://www.luke.fi/fi/projektit/biod)
Maaliskuun aloittajaisviisu
Talitintti maaliskuulla / mietti näin mielessään: / - Tahdon laulaa riemusuulla, / sävelmän uuden tään: / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!
Kaiken talven pula juuri / ollut on talista. / Vaan ei auta suru suuri! / Paras lie laulella: / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!
Luminietos alentuupi. / Jokohan kevät saa? / Koivun latvat punertuupi. / Tääkös mua hauskuuttaa! / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!
Muuttolintuin laulukuoro / pian saa tännepäin. / Talitintin nyt on vuoro / antaa konsertti näin: / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!
Martti Hela: Tiaisen konsertti Olavi Pesosen Laulukirjasta vuodelta 1952, 12. painos
kuva: Kirjatimpuri
Kirahvin sydän on tavattoman suuri
Sofia Chanfreaun kirjoittama ja Amanda Chanfreaun kuvittama teos Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Giraffens hjärta är ovanligt stort) voitti vuonna 2022 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Sen on suomentanut Outi Menna.
Kirahvisaaressa asuu yhdeksänvuotias, täysin mielikuvitusmaailmassaan elävä Vega ja tyttärensä voinnista huolestunut, kiireinen isä. Äidistään Vega ei tiedä mitään. Ja sitten on isoisä Hector, joka ei ole lainkaan huolissaan Vegan mielikuvituksesta. Isä löytää pian itselleen naisystävän Violan, joka on Vegan mielestä jääkylmä ja jäädyttää hiljalleen isänkin.
Onneksi Vega saa itselleen kirjekaverin, Jannan. Sitten on Nelson Frans, joka asuu kaupungin laidalla sekarotuisen koiransa Flooran kanssa ja käy samaa koulua Vegan kanssa. Kavereidensa ja isoisän kanssa Vega pääsee mukaan seikkailuihin ja saa varmuutta omaan erityislaatuunsa. Teos vahvistaa uskoa siihen, kuinka ihmisellä on mahdollisuus selviytyä haastavista elämäntilanteista mielikuvituksensa voimalla.
Laskiaissunnuntai
Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, / pakkasherra nurkissa jo paukuttaa.
Kaikki, jotka elää, unestansa herää, / suksin, kelkoin hangelle he kiiruhtaa.
Norja suksi jalkaan, joutukaa! / Kukapa se ensimmäisnä kiiruhtaa?
Punaposket hohtaa, laulut soi! / Laskiainen kaiken tämän riemun toi!
Terve, laskiainen, vanha ystäväinen, / lumikenkä, valkoparta huurteinen!
Sua odotimme, siksi riemuitsemme, / käyös ukko piirihin nyt kanssamme!
Kodin mäki varmaan aamulla / suksimäen parahimman tarjoaa!
Pullat sekä kahvit kutsuu, oi! / Laskiainen kaiken tämän riemun toi!
Hepo, juokse, virkku, helkyttele tiuku, / siskot, veljet ajelulle kiiruhtaa!
Sinisilmät välkkää, laulut, naurut helkkää, / työt ja toimet hetkeksi näin unhoittaa!
Siispä suksi jalkaan, joutukaa! / kukapa se ensimmäisnä kiiruhtaa!
Punaposket hohtaa, laulut soi! / Laskiainen kaiken tämän riemun toi!
Helmikuu on tullut, suomal. sanat nimim. S. V., ruotsal. kansansävelmä
kuva: Kirjatimpuri
Samasta padasta I & II
Outi Väisäsen ruokakirja Samasta padasta I & II - Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun on teos, jossa aiemmin erilliset osat I ja II on sidottu samoihin kansiin. Kirja tarjoaa erilaisia reseptejä, vinkkejä ja mahdollisuuksia selviytyä kätevästi lapsiperheen arjessa vauvasta kouluikäisen ruokailuun niin, että sekä lapsen että aikuisen suuhun sopivaa maistuvaa syötävää voidaan valmistaa samalla kerralla. Reseptit on suunniteltu niin, että jokainen resepti sisältää aikuiselle neljä annosta ja vauvalle muutaman.
Kirjan parasta antia ovat ennakkoluuloton ruoka-aineiden kokeilu ja joustavuus, kasvisten runsas käyttö ja rento suhtautuminen ruokailuun. Sivuilta löytyy ruuanlaiton helpottamiseksi runsaasti näppäriä vinkkejä, joita ei ehkä itselle ole tullut mieleen. Kirjan taitto, onnistunut kuvitus ja selkeät ohjeet houkuttelevat perinteiseenkin kokkailuun nojaavan ruuanvalmistajan kokeilemaan erilaisia ja uusia yhdistelmiä.
Lapsen oikeuksien päivä
Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi vietetään Lapsen oikeuksien päivää 20.11. Lapsen oikeuksien sopimus, maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, löytyy tiivistettynä UNICEFin sivulta oheisesta osoitteesta: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimus-tiivistettyna/
Kettu ja hiljaisuus
Kettu ja hiljaisuus kertoo ketusta, jolla on hyvin herkät korvat. Kettu kärsii melusta ja erilaisista elämän äänistä ympärillään ja yrittää suojautua niiltä. Se päättää lähteä etsimään hiljaisuutta. Reetta Niemelän kirjoittama ja Eri Shimatsukan kuvittama lämminhenkinen kirja sopii kaikenikäisille lukijoille vauvasta vaariin.
Reetta Niemelä ja Eri Shimatsuka: Kettu ja hiljaisuus
ReeaRuu
KOM-teatterissa on tänä syksynä nähtävissä Ilpo Tiihosen (1950-2021) kirjoittama musikaali ReeaRuu. Teoksen on säveltänyt Markus Fagerudd ja ohjannut Lauri Maijala. Lavastus on Janne Vasaman suunnittelema.
Ruu (Miiko Toiviainen) menettää vanhempansa ja sisarensa Reean (Ella Mettänen) onnettomuudessa ja jää orvoksi. Hänen huoltajakseen löytyy tiedemies Huitale (Juho Milonoff), jolla on kaveri, lintutieteilijä (Niko Saarela). Lasten vanhempia esittävät Vilma Melasniemi ja Niko Saarela. Musiikista vastaavat Mari Kätkä, Esko Grundström, Markku Luuppala ja Sara Puljula.
Näytelmässä puhutaan kuolemasta, surusta ja lohdutuksesta tavalla, joka on ominaista myös Ilpo Tiihosen runoudelle; reaalimaailmasta ponnistavaa, mutta jättää lempeydelle, mystiikalle ja elämän arvaamattomuudelle sille kuuluvan avaran tilan. Esityksessä voi kokea tunteiden koko skaalan ilosta suruun, rauhasta riehakkuuteen ja yksinäisyydestä yhteyteen.
Ihmiseen tutustumassa
Onhan mielenkiintoinen ja hauskasti toteutettu tämä Heather Alexanderin kirjoittama ja Andrés Lozanon kuvittama tietoteos Ihminen – 100 kysymystä ja 70 luukkua! Suomennos on Anna Kokon tekemä. Kovista kansista päätellen kirja on suunnattu nuoremmalle väelle, mutta se tarjoaa paljon mielenkiintoista luettavaa aikuisellekin. Vai kuinka moni jo ennestään tietää tai ainakaan muistaa, mikä tekee hiuksesta suoran tai kiharan tai kuinka nopeasti veri kiertää koko kehon. Kirjassa käsitellään koko fyysinen ihmiskeho: kasvot, kehonosat, luuranko, lihakset, sisäelimet, aivot, aistit, ruuansulatus ja niiden toiminta. Lopuksi vielä opastetaan, miten voisi pysytellä arjessaan mahdollisimman terveenä.
Aika matka!
Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun lasten tietokirja Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus kuulostaa kirjan nimen perusteella äkkiseltään vähän totiseltakin, mutta kun aukaisee kirjan ensimmäisen aukeaman, tuntuma muuttuu. Siellä nimittäin esitellään aikamatkalaiset Lotta ja Kasper sekä heidän mukanaan kulkevat hauskat önniäiset, Ilmastokeiju ja Fossiilimenninkäinen.
Aikamatkalaisten reitti kulkee Suomesta Tyynelle merelle Indonesiaan, sieltä Intian valtameren ja Atlantin kautta Yhdysvaltoihin, sieltä takaisin Eurooppaan ja Tanskaan, jälleen Välimeren kautta Egyptiin ja vihonviimeisenä Ranskaan ja Pariisiin. Kirja sisältää tuhdisti tietoa, joka kertoo, miten luonnon monimuotoisuus on kaventunut viimeisten vuosisatojen kuluessa. Ennen kaikkea teos välittää tietoa siitä, mitä nyt voidaan tehdä, että voidaan katkaista tämä kierre, säilyttää vielä olemassa oleva ja tehdä maapallon kannalta kestäviä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia lajeja. Lapsen on hyvä tutustua tähän aiheeseen yhdessä aikuisen kanssa, jolloin myös kirjan havainnollinen kuvitus tulee varmasti ymmärretyksi.
Kaupunki kukaties
Vuoden 2022 ensimmäinen Pikkutimpurin kirja on Pia Krutsinin riimittelemä ja Jani Ikosen kuvittama Kaupunki kukaties. Se mennä rytmittelee pitkin kuvitteellisen kaupungin katuja; käydään kahvilassa, konsertissa, kiskalla ja ravintolassa, hautausmaalla ja tornitalossa. Pelataan pelejä, tutkitaan luontoa, tavataan tyyppejä, muiden muassa Mauri Poppanen ja Taistelukyllikki, tutustutaan Gränd Hotel Tähtitaivaaseen, käydään matseissa, merellä ja tehdään maailmanennätyksiä. Kaupungissa sattuu ja tapahtuu; kirjan idea on saada pieni ja isompikin lukija huumorin ja vekkulin runoilun varjolla innostumaan lisää lukemisesta ja riimittelystä. Jani Ikosen verevä kuvitus on tuoretta ja oivaltavaa.
Kulmikkaita kavereita
Näin Lapsen oikeuksien päivän (20.11.) merkeissä tutustuttiin Niels Valentinin kirjoittamaan ja kuvittamaan Kulmikkaat kaverit – lastenkirjasarjaan ja erityisesti kahteen niistä, Ernesti Hirvi melkein katoaa ja Hilkka Harmaahaikara kaipaa leikkikaveria. Suomennokset on tehnyt Tuulikki Halmesarka.
Sarjan selkeä kuvitus perustuu helpon näköisiin, kulmikkaiksi piirrettyihin villieläinhahmoihin, joita lapsi voi itsekin piirtää kirjan lopussa olevan yksityiskohtaisen mallin mukaan. Juonet ovat selkeitä, lasten maailmaan läheisesti liittyviä. Hilkka Harmaahaikaralla on tylsää, kun ei ole leikkikaveria. Kun sellainen löytyy, Hilkka haraa ensin vastaan, mutta innostuu sitten. Ernesti Hirvi liikkuu visusti turvallisen emonsa mukana, mutta koska kaikki maailmassa on niin kiinnostavaa, hän unohtuu tarkkailemaan ympäristöään ja luulee eksyneensä.
Hauska uusi tuttavuus on tämä kirjasarja ja innostanee perheen pienimpiä myös piirtämisen jaloon taitoon. Lukutaitoonhan kaikilla maailman lapsilla pitäisi olla ehdoton ja itsestään selvä oikeus.
Kirsi Kunnas (1924-2021)
Tiitiäinen metsäläinen / pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta, / tukka naavatappurasta, / silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen / pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa, / tuutu tuulen kartanossa, / sammuta siniset tähdet.
Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tuutulaulu, Tiitiäisen satupuu (1956)
Elonkorjuu
Kuuma hohtaa aurinko ja vilja kypsää on. / Pam-pam rumpu kaikuu, vilja kypsää on.
Isoisä hoitaa tuolla mehiläisiään. / Pam-pam rumpu kaikuu, vilja kypsää on.
Mummo poimii luumuja ja ruokkii porsaitaan. / Pam-pam rumpu kaikuu, vilja kypsää on.
Tyttö istuu penkillä ja kehrää pellavaa. / Pam-pam rumpu kaikuu, vilja kypsää on.
Poika leikkaa rypäleitä hiljaa hyräillen. / Pam-pam rumpu kaikuu, vilja kypsää on.
Nyt on tullut korjuuaika, kohta juhlitaan. / Pam-pam rumpu kaikuu, vilja kypsää on.
Elonkorjuu, unkaril. kans. säv., suom. sanat Samppa P. Asunta
Hyvää juhannusta!
Suviyö oli valkea, hiljainen. / Jo vaikeni laulut lintujen.
Sadat aarteet kukkain aarnion / ne kasteen hopeahelmiss’ on.
Vähän häilyy metsä heinien, / joku käy ohi kiurun tupasen.
Joku kulkee kautta kesäyön. / Ihan säikkyin lyö emo kiurun syön.
Emo kiuru raotti oveaan: / ”Kuka siellä? - meillä jo nukutaan.”
Kävi polkuaan neito ja onneaan / hän lauloi yöhön valkeaan.
Kukat taipui alla askelen / ja laulun onnenkylläisen.
Sydän pieni kiurun värähtää / sitä kuullen laulun helinää…
kunis sävelet hiljaa häipyy pois / kuin hopeiset tiu’ut soineet ois.
”Hän laulaa laulua armaalleen”, hymys kiuru tupaansa pienoiseen.
Yli sinisen salmen rantahan / joku souti neitoa vastahan.
Ja yö oli vaiti ja valkea niin. / Taas kiurun tuvassa nukuttiin.
Lauri Pohjanpää: Kiurun tupa, Metsän satuja, 1924
