Louise Glückistä (s. 1943) on ollut pamlailua jo aiemminkin (KT 16.07.2021), hän kun otti ja meni voittamaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2020 ja sen lisäksi roppakaupalla muita isoja kulttuuripalkintoja. Tämän uusimman suomennetun kokoelman runoja, nimeltään Talvisia reseptejä kollektiivista (Winter Recipes from the Collective) , voisi ajatella mietteiksi tai proosarunoiksi, jotka päättyvät johonkin arvoitukseen tai mysteeriin. Jokainen lause tuntuu olevan äärimmäisen tarkkaan mietitty ennen sen kirjoittamista, ja sen vuoksi tämän kokoelman lukeminen on aikaa ja ajatuksia kysyvää puuhaa. Lohdutukseksi voidaan sanoa, että ajan tuhlaaminen kannattaa. Kokoelman runot on suomentanut Anni Sumari.
”Minuun iski sairaus / jonka alkuperä jäi ikuisesti selvittämättä / vaikka tuli aina vain vaikeammaksi / esittää normaaliutta, vastata terveyden / tai elämänilon koviin vaatimuksiin - / Asteittain halusin yhä enemmän vain kaltaisteni seuraa; / etsin heidät käsiini miten parhaiten pystyin / mikä ei ollut helppoa / koska he kaikki olivat valepuvussa tai piilossa…”
Louise Glück: ote runosta Muisto, kokoelmasta Talvisia reseptejä kollektiivista
