Kevätajatuksia
Vaikka sydän on aitoa ruostumatonta terästä ja vahvistettu ruotsalaisilla kuulalaakereilla sinä haukot henkeä. Ylämäessä huoltoasemalle luulet tiesi kulkevan taivaaseen. Lima hyökkää nielusi ja nenäsi turvonneitten kalvojen kimppuun, ja korvakäytävät sulkeutuvat itsensä ympärille. Nouset polkupyörän selästä. Niistät nenäsi.
Polkimet ovat kevyemmät, kun tie jo viettää laskuun. Vuosiltasi nuorena tervehdit alamäkeä lopullisen vapautuksen alkuna. Kunhan ei kipuja! Kunhan ei heikkoutta! Alennustilaa!
Kotimatkalla ei tuoksu leskenlehti, ei viheriöivä pihlaja, haapa tai koivu. Kuollut siili mätänee metsänreunassa, jossa kaksi rullatuolissa istuvaa miestä on unohtamaisillaan kohtalonsa. Vanhukset liikkuvat mietteliäästi kevätauringossa. Keltainen peili pyörii taivaalla. Sinä kohtaat sen katseen ja häikäistyt.
Leif Salmén (1952-2019): Kevätajatuksia, kokoelmasta Elämä esikaupungissa, 1992. suom. Caj Westerberg
