Mistä hyvä itsetunto oikein kumpuaa? Onko se stabiili tila vai päivittäin, viikoittain tai kuukausittain vaihteleva vai muuttuuko se ihan vain erilaisten elämän sattumusten mukaan? Ja jos sitä ei luontaisesti ole olemassa, onko keinoja saavuttaa sellainen ihan itseen tutustumalla?
”Itsetunnon perusta on kyky oppia itsestään, elämästä, onnistumisista ja vastoinkäymisistä. Jokainen tekee virheitä, ja virheet voi suosiolla antaa anteeksi itselle ja muille”, sanoo Janne Viljamaa uusimmassa teoksessaan Itsetunnon voima – Hylkää ankeuttajat ja usko itseesi.
Viljamaan kirjan otsikossa mainittu ankeuttaja saa myös kysymään, keitä nämä ankeuttajat oikein ovat ja miksi heistä on sellaisia tullut. Ankeuttajat ovat usein ihmisiä, jotka onnistuvat katkaisemaan toivon ja optimismin siivet jopa yhdellä lausahduksella. Viljamaa mainitsee neljänlaisia ankeuttajia; narsistinen, vaatimaton, ilkeä ja ystävällinen, ja neuvoo myös, miten sellaisen kanssa voi tulla jotenkin toimeen, jos on pakko; parasta hänen mukaansa olisi luopua kokonaan ankeuttajien vaikutuspiiristä.
Ankeuttajana voi kirjan mukaan toimia jokainen ihan myös itselleen, ellei halua omaksua muutoksen mahdollistavia ajattelutapoja ja menetelmiä, joista kirja antaa joitakin esimerkkejä. Yhtenä näistä on vaikkapa tumuko-metodi, eli tunnista, muuta ja korvaa -malli, joka on mahdollisuus kääntää omia kielteisiä uskomuksiaan positiivisempaan suuntaan.
Loppusanoiksi sopivatkin tässä yhteydessä hyvin Viljamaan siteeraamat H. Jackson Brown Juniorin sanat: Älä koskaan riistä joltakulta hänen toivoaan, sillä se saattaa olla kaikki, mitä hän omistaa.
