Anteeksi, ystäväni / on jäänyt soittamatta / ja kirjoittavaa kättä jokin jarruttaa, / ja raskaasti kuin saveen lapio / kaikusi / menneiden sanojemme ojanpohjaan / uppoaa.
Helisee jäiset lehdet ikkunamme takana. / On takka sammunut, jos koskaan paloikaan / ja vain syksy hökkelimme ovella / neljän jälkeen / kopistelee saappaitaan.
Joku lähtee aina yllättäen, / ilman sekundanttia tai esipuheita, / ja niin piinallisen kauan / käpyä, käteen jäänyttä / nakertelee auki ilon orava.
Tiihonen, Ilpo (1950-2021): Anteeksi ystäväni kokoelmasta Teille ei tarjoilla enää, 1978
Sano miksi yksinäisyys toisinaan avautuu / kuin ulappa, sumuinen ja eksyttävä? / Ehkä siksi, että ihmiset / kutsuisivat toisiaan / kuin sumussa eksyneet laivat, / ehkä siksi, että elämä / vain yhdessä jatkuu.
Sano miksi ei ihminen tiedä / miten toinen ihminen tuntee? / Ehkä siksi, / että kysyisimme hellittämättä, / että rakkaudelle avautuisi tilaa.
Polttila, Brita (1920-2008): Sano miksi yksinäisyys kokoelmasta Yksinäisyys kirkas lyhty, 1998
