Syksy
Syyskultiin kellastuu / jo raskain heelmin puu, ja tähdet syttyy lakastuksen yli. / Maan sydän yksin lyö / kuin täyttymätön työ, / vaikk’ onkin kylläisyyttä täynnään syli.
Suur’ Saavuttamaton / sen unelmissa on, / ja luonnon kellot ikävätä soivat / pois ijäisyytehen… / ja alttarille sen / se uhraa loistonsa, min hetket loivat.
Soi kielet hyisen veen / ja tuulikanteleen, / ja tuhatluvuin lehdet lentää puista… / Ma niiden tuskaisaa / kun kuulen laulantaa, / en omaa orpouttain enää muista.
Ma sitä muista en. / Kuin pisar merehen, / kuin tähti aavan avaruuden helmaan / niin hukkuu murheeni, / niin vaipuu lauluni / syksyn suuren suru-runoelmaan.
L. Onerva: Syksy (Liesilauluja, 1916)
Lokakuun yössä
Noin kylmän valkeana / nous sirppi uudenkuun! / Noin näkyy virran vana / nyt läpi paljaan puun!
Siell’ usva-aaveet mataa / veen pintaa himmeää. / Ja puista verta sataa, / mi martoon maahan jää.
Niin syys, niin syys on tullut! / Puu, ruoho lakastui. / Vain haavelinnut hullut / yömustaa vettä ui…
Kaarlo Sarkia: Lokakuun yössä (Kahlittu, 1929)
Syksyn tulo
Rannikolla huojuu kaislat ruosteiset, / sade lakkaamatta metsiin putoo. / Lukit puihin verkkojansa kutoo. / vainioilla viruu märät kynnökset.
Pihamailla asuu synkkä autius. / Koira haukahtelee kulkumiestä. / Rattaan jäljet kiiluu kylätiestä. / Kaukaa kuuluu korven huokaus.
Pienet lamput tuikkaa tulta himmeää / unisina tupain ikkunoista. / Hallan usva kohoo hiljaa soista. / Tuuli veräjällä hymähtää.
Einari Vuorela: Syksyn tulo (Veräjäpuu, 1952)
October
October, oves aukeaa / ja raikas tuuli hulvahtaa / maan yli, järven sinen;
tään kerran vielä maisemat / on juhlallisen loistavat. / On suuri kypsyminen.
October, tiennet, kestetyt / on vaivat, kohta lyövä nyt / on kello kahtatoista.
On vaiti oltu, odottain, / ja kuultu äänet huuhkajain / syysyöstä, pimennoista.
October, päiväs lyhkäinen / täys onhan tuskaa tuhanten / ja täynnä vannotusta:
sun kanssas ihminen ja maa / tään viime kerran leimuaa / ja uhmaa sallimusta.
October, tänne tullessas / on kultalehti otsallas / ja verilehti toinen.
Liet viileä tai kylmä liet, / teet loistaviksi lähtötiet, / sa kutsut, hurmioinen.
Aaro Hellaakoski: October (Huojuvat keulat, 1946)
