Tulihan taas mieleen entisten aikojen ihmisten kovanlainen arki, kun käsiin eksyi pitkästä aikaa inkeriläisen Larin Parasken (1834-1904) elämästä ja runonlaulannasta kertova Senni Timosen toimittama kirja Näin lauloi Larin Paraske. Parasken päärustingista on kerätty kokoon kaikkein laajin yhdeltä ihmiseltä saatu kalevalamittainen runoaineisto, yhteensä yli 30 000 säettä runoa, sen lisäksi arvoituksia, sanalaskuja, itkuvirsiä, lauluja ja kansankuvauksia.
Timosen kirjaan on koottu 152 Parasken runoa, jotka sisältävät ihmisen elämään liittyviä lauluja aihepiireittäin: Koti, Orpo, Neito, Morsian, Miniä, Äiti, Vaimo, Huolellinen ja Laulaja, ja lisäksi kirjan lopussa on Parasken mielenkiintoinen elämäntarina.
“Ei meillä surulla syyvä / ei eletä huolen kanssa - / meillä syyvään ilolla / eletään remun keralla: / iloin syön, iloin makkaan / iloin ruuvalle ruppeen / iloin astun atrialle; ilo istu vieressäin / remu reunapuolessain.
Mie synnyin ilomäellä / ilo- kasvoin kartanolla: / issoin ilon suvaitsi / emmoin lavian laulun / sissoin jalan siviän / velloin tasaisen tantsun. / Itse oon ilon tekijä / kaiken konstin koittelija.”
Larin Paraske: Ilo istu vieressäin laulusarjasta Neito
Ei ollut Parasken elämä siitä helpoimmasta päästä lajiaan; meni nuorena naimisiin, sai yhdeksän lasta, mies kuoli, hankki elantoaan hakemalla hoitoonsa orpolapsia Pietarista, vetämällä jaaloja ja kantamalla halkoja, kunnes sattumalta tapasi kansanperinnettä keräilevän historioitsijan, Adolf Neoviuksen, jonka kanssa ryhtyi tekemään yhteistyötä runojen parissa. Loppuelämäkään ei suurta helpotusta tarjonnut; hataran mökin menetyskin oli monta kertaa uhan alla ja lopulta se sitten veloista menikin. Meille jälkipolville jäi hieno perintö, jota sopii joskus muistella ja ihmetellä, miten monet sen ajan ihmiset elivät ja vanikkaansa purivat.
Mannerheimintien varrella Hakasalmen puistossa Etu-Töölössä on Alpo Sailon vuonna 1949 veistämä Runolaulajan patsas, jossa Larin Paraske istua nököttää lauluasennossa Mannerheimintien vilkasta liikennettä tarkkaillen ja siitä säkeitä lasketellen. Minkähänlaisia? Kukapa tietää…
