Jos nyt äkkiseltään haluaisi tutustua hankaliin ja ei-toivottuihin piiirteisiin omassa luonteessaan – ja kukapa ei haluaisi! – niin kannattaa lukea italialaisen Domenico Starnonen uusin romaani Paljastus (Confidenza). Se kertoo lukion kirjallisuudenopettajan ja häneen ihastuneen oppilaan lukiovuosien jälkeen syntyneestä lyhyestä suhteesta. Sen kuluessa he kumpikin paljastavat toisilleen yhden asian, jota he häpeävät ja se sitoo heidät yhteen loppuelämän ajaksi. Heidän tiensä eroavat myöhemmin ja sen jälkeen pelkona on häpeällisen tunnustuksen tuleminen julki jossain elämän vaiheessa, erityisesti silloin, kun kokee, että alkaa olla liian paljon menetettävää.
Kirja kuvaa hyvin, millaisia käsityksiä ihmisillä on ensin itsestään ja sitten toisistaan, ja miten ne eroavat niistä käsityksistä, joita toiset ihmiset luovat läheisistään ja itsestään, riippuen kunkin kyvystä syvälliseen itseanalyysiin. Mikä elämässä on oikeasti moraalista, mikä moraalitonta käyttäytymistä? Kuinka paljon kukin pettää itseään ja antaa toisten mielipiteiden johdatella omaa elämäänsä suuntaan, jossa joutuu lopulta koko ajan taiteilemaan veitsen terällä paljastumisen pelossa?
Starnonen kirjoja on suomennettu aikaisemminkin, nimittäin teokset Solmut (KT 07.10.2018) ja Kepponen, ja nyt sitten tämä Paljastus. Kaikki teokset on suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä.
