Nyt on taas se aika vuodesta, kun mennään kynnöspellon laitaan haistelemaan mullan tuoksua samalla, kun tiiraillaan pellon yllä lurittelevia kiuruja ja muita kevään paluumuuttajia. Vaikka ei itse omistaisi maata eekkeriäkään, voi lausua ääneen seuraavia runoloitsuja, niin että pellon kasvu - väliäkö hällä, kuka sen sattuu omistamaankaan - on niiltäkin osin turvattu.
Maamiehen toukolaulu
Penkoilin peltoa aamusta asti. / Taivas se kylvöni satehella kasti.
Nousisko siitä lapsille muruja. / Nousisko siitä lapsille suruja?
Turpeita käännän, ojitan, äistän, / hengitän tuoksua laihon tähkäpäistä.
Iltaisen ruskon kirkkaassa kullassa / jyväni itää mulla mustassa mullassa.
Peltoni liepeillä huokaa halla. / Huoli on toukoni, toivojeni alla.
Pelto on pala omasta mun rinnasta. / Pelto on osa onneni hinnasta.
Maamiehen toukolaulu, san. Larin Kyösti, säv. Erkki Melartin
Kyntäjän laulu
Tätä peltoa kynteli taattoni mun / ja kynteli taaton taatto.
Se ostettu otsin on helmeilevin, / ilon tuskan se tuttua maata.
Tätä astun mä nyt eikä kenkään mua / pois aurani jäljiltä saata.
Taas kypsempi kynnös jälkeeni jää, / tuhatmuistojen pyhää maata.
Kyntäjän laulu, san. Eero Eerola, suomalainen kansansävel
Nuorten maamiesten laulu
Maamiehiä meistäpä tulkoon vaan, / niin, miehiä, mitkä ei pelkää
työn kultaisen tarttua kuokkaan kiinni, / ja joilla on sitkeetä selkää.
Maamiehiä meistäpä tulkoon vaan, / niin, miehiä, auran ja mielen.
Me tahdomme oppia ymmärtämään / sen peltojen pyhän kielen.
Me tahdomme oppia rakastamaan / ain peltojen tuoksua, multaa,
ja maasta, niin maastamme kaivamme / elon kotoisen onnen kultaa.
Nuorten maamiesten laulu, san. Eero Eerola, säv. Erkki Melartin
Talonpoika taitava
Talonpoika, taitava / elon etsinnöissä, / ole aina alkava / päivät pellon töissä.
Näissä voimas näytä, / kaikki hyvin käytä, / aina työsi täytä / urhollisesti.
Ei omalla pellolla / aura paljon paina; / mies on itse ilolla / ahkera siell' aina.
Vaimo, kuva valon, / onpi turva talon, / ruokkii joukon jalon / toimellisesti.
Tämä sääty suuri on, / suuri Suomen kansa, / eikä ole osaton / perhe pellollansa.
Itse täytän aitan, / leivän paksun laitan, / toisellekin taitan / riemullisesti.
Talonpoika taitava, san. Jaakko Juteini (1781-1855), säv. Ecce novum gaudium, Carminalia selecta
